Törmäsin eräässä ryhmässä keskusteluun, missä keskustelun aloittaja pohti sitä, miksi hänet jätetään usein ulkopuolelle. Tunnistin välittömästi mistä on kyse ja laitoimme hänen  kanssaan viestiä kahden kesken. Sain häneltä luvan käsitellä hänen tekstiään, koska yllätys yllätys, kyse oli asiasta, mikä liittyy erityisherkkyyteen.

Naisen kirjoitus

”Joko minulla on himpatin huono tuuri tai sitten jokin muu vika ohjelmoinnissa. Lyhyesti sanottuna jään aina ulkopuolelle kaikesta. Tämä alkoi jo koulussa, siellä kiusattiin ulkonäöstä ja en saanut kavereita. Yläasteelle siirryttäessä sain yhden ystävän, jihuu! Tosin sekin jätti yksin, koska hänen ”bestis” oli minusta mustasukkainen. Sittemmin olen muutamia kavereita löytänyt, mutta myös sellaisia, jotka ovat jättäneet ulkopuolelle porukasta ja se kirpaisee. Kelpaan kyllä kuskiksi tai lapsenvahdiksi, mutta en kelpaa mukaan muuten. 

Yksi pahimmista tapahtumista oli viime kesänä, kun ihminen, jota luulin hyväksi ystäväksi sulki koko puhelimensa minulta, kun tarvitsin apua. Sitä ennen oli jo pari kertaa jättänyt minut ulos porukasta, esim. kelpasin päivällä auton kanssa kirppiksille, mutten enää myöhemmin istumaan iltaa. Kun ihmettelin asiaa, oli vika minussa, kun en jäänyt. Öh, minulle sanottiin heippa sen kirppisreissun jälkeen?

Sukulainen on jatkuvasti tehnyt sitä, että pyytää kylään ja lähtevät sitten juhlimaan minun jäädessä vahtimaan lapsia. Hän jopa painosti todella pahasti, että muuttaisin samalle paikkakunnalle, jossa ei ole mitään. Syykin selvisi, se ei ollut se, että olisi oikeasti halunnut minut sinne vaan halusi lastenhoitajaksi.Paikkakunnalla ei edes olisi ollut minulle mitään, ei koulua johon olin kertonut hakevani saati töitä, minun olisi pitänyt heittää kaikki menenmään vain siksi, että he saisivat lastenhoitajan.

Tapauksia on pari muutakin, joissa ”ystävä” on lopulta hylännyt. 

Onko kohtalotovereita, jotka eivät tunnu kuuluvan minnekkään ja ovat yksinäisiä? Mietin usein mikä minussa on vikana.”

Miten mä näin tämän päivityksen

Kommentoin aloittajalla ”laitan viestiä hänelle yksityisesti”. Kysyin häneltä onko hän koskaan miettinyt olevansa erityisherkkä ja hän vastasi olevansa. Keskustelimme tovin asiasta.

Erityisherkät ovat useimmiten hyvin kilttejä ihmisiä. He haluavat miellyttää muita ja toivovat kaikkien viihtyvän missä ollaankin tai mitä tehdäänkin. Jokainen varmasti voi yhtyä siihen, että kilttiä ihmistä on helpompi käyttää hyväkseen jos sellaista jollekulle haluaa tehdä. Ja näin on tapahtunut kyseiselle naiselle, monelle erityisherkälle ja kuin myös itselleni. Pelkäsin sanoa ei tai kieltäytyä nuorempana monista asioista, koska pelkäsin ettei mua sitten enää hyväksytä, oteta uudestaan mukaan tai edes kysellä perään. Monesti löysin itseni itselleni epämukavasti tilanteista vain auttaakseni muita, ihan oman huonon olon varjollakin.

Luultavasti kyseistä naista on kiusattu koulussa ulkonäön vuoksi, koska ei oikeasti ole edes mitään syytä, mistä häntä kiusata. Ja ulkonäössä ei varmasti ole ollut mitään ”vikaa”. Erityisherkkiä on ”mukava” kiusata, koska he näyttävät tunteensa, reagoivat, itkevät ja näyttävät, että nyt sattuu ja lujaa. Miksi kukaan kiusaisi jotain, joka vähät välittäisi kiusaajista. Erityisherkkä ei voi olla huomioimatta näitä asioita.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, useimmat erityisherkät tulevat lasten kanssa hyvin toimeen. Siksi ”kelpaavat” monille lapsenvahdeiksi kyllä, vaikka ei sitten välttämättä muuhun kanssakäymiseen. Sinänsä tämän voi ottaa kohteliaisuutena, luottavathan ne jotkut silloin lapsensa sulle hoidettavaksi, mutta ymmärrän kyllä hyvin myös tämän hyväksikäytetyn olon.

Monet erityisherkät käyttävät alkoholia vähemmän kuin ei erityisherkät. Kirjoitan tästä joskus enemmän, mutta jos ihminen ei juo, eihän hän voi olla hyvää seuraa, eihän? Kyllä on oltava ”aivan naamat”, jotta voi olla hauskaa. Jos joku seuraa mua tik tokissa, sieltä voi nähdä mitä pähkähullua voi tehdä ihan ilman alkoholia (osa videoista nähtävissä myös facebookissa ja instagramissakin). Mua on aina sanottu nuorempana tylsäksi, huonoksi seuraksi ja plaaplaa kun en ole juonut, mutta nyttemmin kun moni onkin oikeasti tutustunut muhun, meillä voi olla ihan älyttömän hauskoja juttuja ihan selvistäpäin. Antakaa ihmiset toisillemme mahdollisuus vaikka se ”kuningas”alkoholi ei kaikille maistuisikaan.

Miksi en kelpaa, hetkonen, kelpaatko sä mulle?

Mitä jos asian kääntäisikin toisinpäin. Mitä jos moni erityisherkkä ajattelisikin jatkossa itsensä maailman tärkeimmäksi ja että juuri hänen seuransa on kultaa. Erityisherkkä ei useimmiten jaksa jutella niitä näitä, keskustelut tulee olla syvällisempiä, jotta erityisherkkä saa niistä jotakin otetta. Kyllä mun kultainen vinkki erityisherkille on se, että etsi kaltaistasi seuraa, niitä, jotka arvostavat sua ja sun tekoja, ei käytä hyväksi sua. Ihmiset, jotka käyttäytyvät noin kuin nainen kirjoitti, eivät ole ansainneet alkuunkaan sun seuraa.

Se, miksi myös erityisherkät ”eivät kelpaa seuraan”, voi johtua siitä, että heidän kanssaan ei osata olla. Se ei kuitenkaan ole herkän vika. Ehkä yksinkertaisesti erityisherkän seuralaisesta ei ole riittävästi haastetta herkälle, jotta he voisivat olla samalla aaltopituudella. Nykyään olen enemmin itsekseni ja teen rentouttavia asioita, kuin jonkun sellaisen seurassa, joka ei anna mulle mitään ja kuluttaa mun energioita.

Isot tsempit ja halit naiselle ja muille, jotka ovat joutuneet kokemaan samaa. Täällä ollaan ainakin somen tasolla teidän tukena.

Nonna
Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Tik tok @kasikirjaminusta