Tällä kertaa haluan kirjoittaa teille henkilöstä elämässäni, jonka kanssa en ole enää tekemisissä.

Huomaan, että aika ajoin tämä henkilö tulee jostakin syystä mieleeni, vaikka emme ole olleet useisiin vuosiin missään tekemisissä. Hän on saanut mut aina epävarmaksi, oloni hyvin epämukavaksi ja edelleen näiden vuosien jälkeen, mulle tulee jotenkin vain etova olo kun vain ajattelenkin häntä. Hän ei kosketa elämääni millään tavoin ja toivonkin, että voisin tällä kirjoituksella päästää ajatukset hänestä pois mielestäni.

Olemme tavanneet tämän henkilön kanssa joskus kouluajoilla ja olimme ystäviä. Ainakin siis luulin niin. Hänen seurassaan kuitenkin aina epäilin omaa kyvykkyyttäni olla yhtään mitään. Tunsin olevani huonompi kaikessa. Hän kohteli mua ihan hyvin kun muita ei ollut läsnä, mutta heti kun muita saapui paikalle, hän alkoi lytätä eleillään mua ja mun olemassaoloani.

Hän halusi useasti ymmärtää mut tahallaan väärin, vaikka olin jo aiemmin kertonut miten asioiden laita olikaan. Sitten väärinymmärrettyään hän myös tuputti muille tätä ajatusta musta, mikä ei siis ollutkaan totta. Hän teki mulle tätä usein ja hyvin ikävästi. Sitten kun yritin todistella asioiden oikeutta, mua ei uskottu, koska ”ystäväni” puhui kovempaa ja vakuuttavammin.

Jos epäilet, voisitko joskus uskoa ilman perusteluita

Mähän olen aina ollut huono verbaalisesti, en saa konfliktitilanteissa sanaa suusta -jäljestäpäin keksin erittäin hyviä pointteja asioihin. Musta sen, että ei pysty jokaisella hetkellä heittämään lonkalta parhaita argumentteja, ei pitäisi poistaa sitä, että et muka puhuisi totta. Monesti jännityn tilanteissa niin, että vaikutan siltä kuin valehtelisin, vaikka en valehtelisi. Olen huomannut tätä paljon muissakin erityisherkissä. He saavat jatkuvasti ihan kohtuuttoman paljon todistella puhuvansa totta, ei ei erityisherkiltä sellaisia tenttituloksia  vaadita. Sanonpas nyt ääneen, se on perseestä. On tosi perseestä joutua todistelemaan ja perustelemaan jotakin mitä tietää tai mitä on tapahtunut. Olisi ihanaa jos joidenkin ihmisten kanssa voisi lopettaa sen, ettei kaikesta tarvitse tuoda todisteita käteen ja raahata perusteluita perässään.

Mut siis kyseenalaistetaan useasti, varsinkin tiettyjen ihmisten osalta. Sen vuoksi en heidän kanssaan vietä aikaa, koska mun ei tarvitse todistella jatkuvasti olemassaoloni ja sanomisiani. Väsyin tähän asiaan kyseisessä henkilössä, josta kirjoitan. Ei ole multa pois jos he eivät usko mitä sanon. Heiltä on pois se, etten enää aio ryhtyä ihmissuhteisiin, jotka vaativat kohtuuttomia todisteita asioista, joista vain olisi mukava keskustella.

Tämä tarinan päähenkilö oli ennen, toivottavasti ei enää, hyvin riidanhaluinen. Hän ei ollut sitä vain mun kanssa, välillä hänen ystävänsä puhuivat hyvin ikävään sävyyn mulle hänestä kun henkilö oli hakenut riitaa millon mistäkin syystä heidän välillään.
Itse en kyseistä henkilöä moittinut, koska en olisi kestänyt sitä paskamyrskyä mikä siitä olisi seurannut. Kuitenkin jos henkilö sai tietää muiden ikävistä puheista, ne selvitettiin. Mun kanssa ei edes väärinkäsityksiä. Aivan kuin mun suhteen mulle olisi ollut mukava saada huono olo. Ja itse asiassa näin jälkeenpäin mietittynä asia taisi niin ollakkin. Sain olla usein heidän kaveripiirin ikävien asioiden heittopussina. En enää tiedä, onko meillä ollut yhdessä joskus kivaakin, koska muistan enää vain nämä ikävät asiat. Niin erityisherkän muisti yleensä toimii. Jos joku ihminen edustaa elämässäsi pahaa, muistaa vain ikävät asiat. Jos joku ihminen edustaa elämässäsi hyvää, muistaa hänen kanssaan koettuja iloisia asioita.

Toivon, että voisin vapauttaa kaiken tämän ihmisen mukanaan tuoman ikävän olon sisältäni tämän kirjoituksen myötä ja mun ei enää tarvitsisi käyttää tilaa päästäni hänelle. En tiedä missä henkilö tällä hetkellä asuu, millainen perhe hänellä on tai mitä hän tekee työkseen. Henkilölle puolestaan toivon, että hän on löytänyt itsensä kanssa rauhan ja ymmärrystä ymmärtää myös herkkiä ihmisiä. Aina se, kuka pauhaa näyttävimmin ja valitsee  ”oikeat sanat”, ei ole oikeassa.

Nonna

Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Tiktok @kasikirjaminusta

Haluan tässä kirjoituksessa kertoa mitä hyviä piirteitä mussa on, kun tarkastellaan erityisherkkyyden kautta. Ja näitä asioita itse pidän jopa tärkeinä.

Toisten ajatusmaailman tunkeutuminen

Pääsen helposti käsiksi lähes kenen vain ajatusmaailmaan, koska osaan lukea ihmisiä hyvin ja aistin paljon, mitä toinen ei sanoita. Vaikka muotoilin asian toisen ajatusmaailmaan tunkeutumisena, tarkoitan hyvää, mutta en osaa asiaa kuitenkaan sivuuttaakkaan jos nään selvästi toisen voivan huonosti. Tiedän myös, että tämä on yksi syy, miksi kaikki eivät uskalla päästää mua lähelle ja ei tarvitsekkaan. Aloitin blogin kirjoittamisen, jotta voisin tuoda erityisherkkyyttä ja sen sisältöä enemmän ihmisten tietouteen ja kuunnella ihmisiä jos joku haluaa keskustella herkkyyteensä liittyen. En aloittanut kirjoittaa sen vuoksi, että saisin tällä voita leivän päälle. On ihan mahtavaa jo nyt huomata kuinka moni on halunnut keskustella aiheesta, kysynyt neuvoja ja kertonut elämästään. Tunnen tekeväni juuri sitä, mitä ajattelinkin.

Tähän samaan kategoriaan luokittelen myös sen, että aistin helposti haluaako joku ihminen toisille toiminnallaan tai sanomisillaan hyvää vai kenties valitettavasti pahaa. Huomaan myös kun valehdellaan tai hyväksikäytetään toista tavalla tai toisella. Tässä on myös se hyvä puoli, että voin itse hakeutua aitoon, rehelliseen seuraan, jossa tunnen oloni voimakkaaksi ja ennen kaikkea omaksi itsekseni.

Toisen tunnekuorman kannatteleminen

Tässä asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Koska aistin helposti toisen ikävät fiilikset, haluan auttaa häntä. Mieheni on välillä erittäin hämillään kun sivuutan omat perustarpeenikin kun ajelen ympäri kaupunkia auttamassa millon ketäkin. Kyseessä ei välttämättä ole edes läheisin ystävä. Erään tanssioppilaan kanssa olen odottanut hänen äitään jumpalta, jotta saataisiin perhesopu aikaiseksi. Erään oppilaan kanssa opeteltiin matikkaa usein, ja saatiinkin numero nousemaan hienosti. Eräs tuli kotiini usein yöksi, kun muutakaan paikkaa ei ollut. Yhden kanssa oltiin aborttiklinikalla. Muutamia tapauksia mainittakoon.

Uskon, että saan toisen kuormaa puolitettua kun otan siitä itse myös osan. Mutta mun tulisi opetella jonkinlainen raja siihen, keiden kaikkien kuormaa otan kantaakseni. Hetki sitten eräs somevaikuttaja kertoi sairastuneensa syöpään. Itkin kotona ja laitoin tsemppiviestin hänelle, se lienee kai ainoa asia, mitä voin tehdä toisen eteen kun en häntä henkilökohtaisesti tunne.

Jos vain fyysisesti tapaan ihmisen, mulle harvoin tarvitsee kertoa, että häntä nyt ottaa naamariin jokin asia. Nään sen kyllä ja useimmiten asiasta asianomaiselta kysynkin. Jos vastataan ”ei tässä kummosempia”, silloin asiasta ei luultavasti haluta puhua. Jos kysyn uudelleen ja vastataan ”noh….”, silloin sekä korvani että sydämeni on paikanpäällä.

Onpa ihana helmipinni!

Huomaan tarkastelevani maailmanmenoa usein hyvin erilaisin silmin kuin moni muu. Havaitsen ympäristössä tapahtuvat muutokset helposti ja kiinnitän huomiota ihmisten ulkoisiin ominaisuuksiin varmasti enemmän muut. Välillä keskustelutoverini yllättyy kun kehun hänen uusia silmälasejaan, joita hänen puolisonsa ei ole ehtinyt vielä viikon sisällä tajunneen vaihtuneen ruskeista valkoisiksi. Tämä nyt räikeä esimerkki, mutta havainnoin pieniä yksityiskohtia luonnossa, ihmisissä ja huomaan mm. helposti jos joku on raskaana. Vähän aikaa sitten tapasin rakkaan ystäväni ja kysyin häneltä onko hän raskaana. Mulla tuli hänen seurassaan hyvin levollinen olo ja tunne siitä, että hän olisi pieniinpäin. Kuitenkin hän vastasi ettei ole. Näimme kolmen päivän päästä tapahtuneesta uudelleen ja ystäväni sanoi ensimmäisinä sanoinaan ”miten tiesit, että olen raskaana, kun en itsekkään vielä tiennyt?”.

Musiikki liikkeinä

Opetan lapsille ja nuorille tanssia ja mulla on sellainen taito, että nään monet musiikkikappaleet tanssiliikkeinä. En siis toki tiedä miten sä näät ne, mutta mulla alkaa päässä pyöriä tanssiliikkeitä ja koreografioita musiikin soidessa. Erityisherkille musiikki voi olla hyvinkin voimaannuttavaa ja itselleni se on ollut monen surkean tilanteen pelastus, mutta toki myös monia kertoja surun ylläpitäjä.

Pursuava ja tursuava rakkausdiipadaapa

Rakkauteni lastani ja miestäni kohtaan on hyvin suurta, suurinta mitä voin koskaan kokea. Toki huomaan sen kasvavan päivä päivältä. Onneksi! Rakastan myös niin paljon muutakin, ihmisiä, asioita, ominaisuuksia, ajatuksia… Koen rakastavani moninaisesti, rakastettavaa kannattelevasti sekä välillä jopa yliampuvasti. Järkkään lähimmäisilleni paljon kaikkea mielekästä puuhaa, jotta saan nähdä heidän iloitsevan. Saan monen ihmisen rauhoittumaan aloilleen ja sen myötä heidän ongelmiaan pienemmiksi. En tiedä nyt yhtään ymmärrättekö mitä tarkoitan.

Olenko riittävä

Välillä löydän itseni tilanteista (hyvin usein), jolloin huomaan ajattelevani, että olenko ja teenkö nyt juuri riittävästi. Joskus multitaskaan niin kummallisia asioita keskenään, että en kehtaa edes kertoa. Välillä myös mietin, että mistä se johtuu, että miksi juuri mä en riittäisi ja vierustoveri ei tee puoliakaan siitä mitä itse riuhdon ja hän silti kelpaa? Luultavasti tähän olisi vastaus, lopeta asioiden murehtiminen ja jätä asiat sellaisiksi kuin ne ovat ilman, että etsii asioille syvällisimempiä merkityksiä jos niitä ei edes ole. Jotkut asiat on, koska ne on.

Voit seurata mua instagramissa kasikirjaminustasinulle ja facebookissa Käsikirja minusta sinulle ja jos sulle tulee mieleen jotakin, mistä haluaisit mun kanssa keskustella tai ottavan kantaa, laita sähköpostia kasikirjaminustasinulle@outlook.com
Tiktok @kasikirjaminusta

Nonna