Ajattelin kirjoittaa silloin tällöin ihmissuhteistani, tarkemmin juuri johonkuhun liittyen; miten koen hänet ja miten luulen hänen ajattelevan musta. En koskaan aio nimillä puhua, jää mut tuntevien varaan etsiä itsensä jos siltä tuntuu. Joskus aion myös kirjoittaa julkisuuden henkilöistä.

Ensimmäinen ”Tuo”

Tapasin sut ensimmäisiä kertoja tiskin takana, baaritiskin. Olit jämäkkä, suorasanainen, kaunis ja vedit röökiä kuin ”ammattilainen”. Musta näytti siltä, että sun ote elämään ei irtoa, hallinnoit kaikkea elämässäsi ja tiedät mitä haluat. ”Ihanaa avoimuutta ja suunnitelmallisuutta”, ajattelin.

Olet kaikkea tätä edelleen, mutta tupakkaa menee onneksi vähemmän. Myös ajatuksesi siitä, mitä sulla tulee olla 25-vuotiaana saavutettuna, on muuttunut. Elämässä pitää haaveilla ja asettaa päämääriä, jotta niitä osaa myös tavoitella. Ihannoin tätä sussa, koska itse en koskaan uskalla sanoa ääneen mitä toivon, ettei sitä viedä multa matkan varrella pois. Lisäksi mieleni muuttuu (koska nainen) ja hei! Niin sunkin <3

Haluan istua, mutta tuo voohottaa

Ystävystyimme rauhaksiin yhteisten tuttujen kautta. Aina en ole pysynyt toohotuksesi perässä, mutta et sinäkään aina ole jaksanut mun kanssa paikoillaan istua. Sä olet se ystävä mulle, joka tietää musta jotakin, mitä kukaan muu ei mieheni lisäksi. Sä olet myös se ystävä, jolle soitan ensimmäisenä kun jotakin ylitsepääsemätöntä on tapahtunut. Et vain taputtele päähän vaan kerrot rehellisesti miltä tilanne näyttää ulkopuolisin silmin. Jos mun ”tilanteeseen” liittyy muita, pyrit aina miettimään myös heidän fiiliksiään ja muistutat mua niistä. Arvostan tätä, koska liian moni mun ympärillä pelkää sanoa mulle asioita, jotten suutu. Sä olet osannut joka kerta kertoa ja kuvailla asiat niin, että olet saanut mut vain vahvemmaksi jakamallasi mielipiteellä tai tiedolla.

Emme riitele, emmekä oikeastaan koskaan edes väittele. Väittelen toisen puoliskosi kanssa, mutta täytyy myöntää, että rakastan sitä! En rakasta väittelyä, enkä kyllä miestäsikään, mutta rakastan väitellä miehesi kanssa. Se sujuu mutkittomasti, molemmat antavat tilaa toisilleen puhua ja perustella, toista kuunnellaan ja sit taas vähä lisää väitellään 😀 Mutta mä tykkään siitä! Ja uskon, että molemmat meistä voivat oppia toisen kertomasta uutta.

Rikko nimeltä Väli

Kerran tiemme erkanivat pahasti. Pahoitin mieleni teostasi ja sun oli vaikeaa ymmärtää sitä kun tarkoitit vain hyvää. Koko välirikon ajan ikävöin sua ja tästä usein miehelleni muistin sanoa. Mieheni kuitenkin totesi jossakin valitukseni välissä, että pitäisiköhän sun kuitenkin olla ystävääsi yhteydessä kun selvästi on tärkeä. Olin yhteydessä ja näimme. Molemmat totesimme, että meillä on jotakin mitä ei kannata hukkaan heittää ja oikeassa olemme olleet. Lämmittelimme välit uudelleen ja kuumaa tässä välissä on.. 🙂

Kolikon kääntöpuoli

Mitäs sitten ajettelen sun ajattelevan musta? Ymmärrät, että mun kanssa vietetään rauhallisempia tunteja, keskustellaan syvällisiä ja välillä hupsutellaan. Ei tärkeillä, mutta useimmiten järkeillään. Arvostat mun sosiaalisia taitoja toimia ihmisten kanssa ja saada muut viihtymään. Pidät mua hyvänä äitinä, välillä mietit voisko mailasta pitää vähän kevyemmin kiinni, niin kuin Sami Kuronen sanoisi. Välillä saatkin mun otetta helliämään.

Pidät mua luotettavana ja niin mäkin sua. Pidät mua natsina joidenkin asioiden suhteen, samalla kun itse et anna muiden kun mun pilkkoa salaattiaineksia kun muut eivät voi osata. Saati sitten kaupassa ostoskassin täyttö. Luulet, että mulla on siinä joku toimiva ostoskassintäyttökäsikirja, mutta tiekkö mitä? Heittelen vähän miten sattuu omat ostokseni kassiin ja välillä jogurtit roikkuu kassin kulmaa pitkin. Mutta aina kun saan tämän kunnian kanssasi kaupassa, käytän ostoskassintäyttökäsikirjaa ja piilottelen huolimattomuuttani. Huh.Läpi on mennyt.

Kaikesta huolimatta olet elämäni yksi tärkeimmistä ja täydennämme toisiamme.

Mua voi seurata instagramissa kasikirjaminustasinulle ja facebookissa Käsikirja minusta sinulle.

Nonna