Jotta blogini ei olisi pelkkää nillitystä siitä miten perseestä kaikki on, ajattelin vähän avata sitä mitä hyvää olen tässä työssä oppinut. Niitä taitoja ja valmiuksia on hyvä muistuttaa itsellenikin, jotta osaan runoilla työhakemuksiin kaikenlaista jännää. 

Kassalla työskennellessä olen saanut aimoannoksen sitä niin kovin usein kuulutettua asiakaspalvelukokemusta. Ei ole varmaan tilannetta (no okei, joku joukkoampuminen vielä on kokematta) kassalla, jota en ole vielä todistanut. Neljä vuotta kaupan kassalla on kyllä karaissut pahimman arkuuden pois, eikä mua enää jännitä jos joku menee pieleen, koska kaikki mahdollinen on mennyt pieleen useammin kuin kerran. Osaan asiakaspalveluäänen -ja hymyn ja tekoreippauden. Olen sanavalmiimpi mummeleiden ja keski-ikäisten miesten letkautuksille. Hyvänä päivänä mä oon ihan oikeasti hyvä asiakaspalvelija ja saatan jopa nauttia siitä. Parhaimpia hetkiäni asiakaspalvelutyössä on ollut, esim. kun olen auttanut vanhaa mummelia löytämään oikean kulmakynän sävyn. Mamma oli niin iloinen saamastaan palvelusta, joka ei oikeasti edes kuulunut mun toimenkuvaan, mutta oli mun mielestä oikein mukavaa.

Kassalla istuessa oma liikkumatila ja alue, jota havainnoida on aika rajallinen. Työtehtävä ei vaadi järisyttävää keskittymistä, joten ihmisten tuijottelu ja havainnointi vie osan työpäivästä. Musta onkin tullut aika guru havainnoimaan tilanteita ja ihmisiä. Hienosti sanottuna, mulla on kehittynyt ihmistenlukutaito ja tilanteenlukutaito sekä tilannetaju. Mä osaan melko varmuudella sanoa, milloin kyseessä on hankala tyyppi. Mä osaan lukea ihmisestä, milloin se pyytää pikkupussia ja milloin se maksaa käteisellä. Osaan arvoida ihmisen ostoksista, mille puolelle kassapäätyä mun kannattaa sen ostokset laittaa. Mä tiedän millon nousee äläkkä, jos en tee asiaa X, tai millon jengi ihmettelee mitäkin kuittia lukiessaan. Osaan ennakoida, millon kaikki menee mahdollisesti vituralleen, jos asiakas tai minä toimin tietyllä tavalla. Kaikenlaisia pieniä juttuja,  joista on hyötyä ehkä muualla tai sitten ei. Joskus viihdytän itseäni mm. arvuuttelemalla, minkä setelin asiakas kukkarostaan kaivaa. 

Rahastaessa ja numeroita pyöritellessä on kehittynyt hyvä päässälaskutaito sekä numerotarkkuus. Myös mainostenlukutaito sekä järkevä kauppakäyttäytyminen on aika hanakasti takaraivossa. Myös ongelmanratkaisutaito on tavallaan kehittynyt, kun yrittää keksiä ihmisten valittamiseen jotain järkevää vastattavaa heitä auttaessa. Ymmärrän, että mainoksessa on kyseessä kilohinta eikä kappalehinta. Tiedän, milloin kaupassa on maailmanlopun meininki. Älyän pakata tavarani nopeasti. Tiedän miten olla mahdollisimman vittumainen asiakas. 

Tietenkin taitoina voin mainita kassajärjestelmän käytön ja sen erilaisten nappuloiden ja vempainten toiminnat. Lisäksi ikärajavalvonta, turvallisuuskysymykset ja mahdolliset työturvallisuusriskit on tiedossa. Tiedän numerofaktaa hävikeistä ja myymälävarkaista. Ja kyllähän tässäkin työssä omia etuja täytyy valvoa, joten TES ja työlainsäädäntö ovat tiedossa. 

Kaikenkaikkiaan kassalla työskentely on opettavaa, kasvattaa pitkää pinnaa ja paskansietokykyä. Jokaisen ihmisen tulisi olla kaksi viikkoa kassalla töissä, jotta oppisi käyttäytymään ja olemaan ihmisiksi. Kassatyö parhaimmillaan on sosiaalista ja hauskaa, riippuen asiakkaista ja työkavereista. Ilman hyvää porukkaa työ on aika yksinäistä ja karua yksinpuhumista. Suosittelen joskus ajatuksella miettimään, että millainen tyyppi siellä tiskin takana istuu ja kokeilla katsoa vaikka silmiin. Saatat yllättyä.