Hiekoitusta
Mun duunipaikalla on tällä hetkellä aika semi-raskasta olla töissä. Yleinen ilmapiiri on vitutus ja aika monen jaksaminen on äärirajoilla. Onnea vaan niille, jotka saavat juuri nyt olla lomalla. Talossamme tapahtuu isoja fyysisia muutoksia, jotka aiheuttavat kaikenlaista ylimääräistä jokapäiväiseen työhön. En voi valitettavasti avata asiaa suuremmin, mutta esimerkiksi jotain kertokoon se, että noin 50 henkilön yhteisissä taukotiloissa on käytössä vain kaksi wc:tä; naisten ja miesten. Näitä tiloja käyttää oman henksun lisäksi kaikki talon ulkopuoliset työmiehet ja ketjun ylimääräinen henkilökunta. Odotan kauhulla sitä päivää, kun nämä vessat jumahtavat.
Tänään kaikki meni ihan alusta asti ihan vituiksi, kun saavuin töihin. Meillä on ollut erilaisia ylimääräisiä alennuskampanjoita, esimerkiksi tietyllä lapulla merkityt tuotteet ovat lisäalennuksessa. Tämä kampanja on ollut noin kuukauden käynnissä. Olin juuri saapunut duuniin ja olin työvaatteet päällä menossa leimaamaan itseäni sisään, kun kolme asiakasta peräkkäin kysyy, että saako lapuilla merkityistä tuotteista lisäalennusta. Vanhaan tapaan sanoin, että kyllä saa. No kaksi minuuttia myöhemmin kassatoimistossa minulle selviää, että kampanja on loppunut just tänään ja mitään lisäalennuksia ei enää heru. Voitte kuvitella, millainen paskamyrsky nousi kassalla, kun nämä asiakkaat eivät saaneetkaan ”myyjän lupaamaa” lisäalennusta. Olivat paskiaiset vielä mun nimenkin kattoneet, että pystyivät varmasti valuttaa syyt oikeille niskoille.
No, sitten mun kassalle tulee mummeli tyttärensä(?) kanssa. Mummelin ostoksissa on mansikkarasia. Mansikkarasiassa ei ole kantta eikä pussia, Mummeli pyytää mua laittamaan mansikat pikkupussiin (vaikka hänen tyttärensä seisoo pussitelineen vieressä). Laitan mansikat pussiin ja laitan ne hihnan sivuun, etteivät muserru. Mummeli sanoo: ”Olisihan sen pussin voinut sulkeakin!”. En kommentoi mitään. Kun mummeli maksaa, jupisevat mummeli ja tytär miten huonoa palvelua, kun ei ole edes opetettu laittamaan pussia kiinni, ihan kuin en olisi paikalla ja oikein kerjäten että pahoittelen tai sanon jotain. En sano mitään ylimääräistä. Kun tyttö ja mummeli kävelevät pois, tokaisee tytär vielä marttyyrina: ”On täältä ennen ihan hyvää palvelua saanut!”. Siis voi jumalautasaatana, miten mua ärsyttää tuollaiset helvetin hiekkapillumummot! Jos olisin laittanut pussin kiinni, olisi se ollut liian tiukalla tai liian monta solmua tai jotain muuta ihan vitun naurettavaa ongelmaa olisi siitäkin saanut revittyä.
No, seuraavalla asiakkaalla oli myös hiekkaa jossain reiässä, kun oliiviöljy oli väärällä hinnalla kuitissa. Soitan osastolle, jossa selvitetään asiaa. Samalla, kun olen puhelimessa ja asiaa yritetään katsoa, alkaa nainen selittää oikein kovaan ääneen missä tuote on ollut ja mikä lappu oli ollut ja mitä vielä. Siis vittu samaan aikaan kun yritän kuulla jotain, mitä siellä puhelimessa sanotaan. Onko jumalauta niin vaikeeta pitää turpaa kiinni silloin kun yritän puhelimessa selvitää sitä oikeaa hintaa?! Mun geneettinen kehitys ei ole vielä niin pitkällä että voisin samaan aikaan kuunnella mitä puhelimessa selostetaan ja mitä puhelimen ulkopuolella meuhkataan. Onko vittu ihan pakko hölistä, kun yritän esimerkiksi kuulla ean-koodia, jossa jokainen numero on aika saatanan tärkeä että tuote menee oikein kuitille.
Mä saan joku päivä vielä jonku slaagin, ihan oikeesti.