Sentistä kiinni

Asiakas*ojentaa viiskymppistä*: Hei, vaihdatko pienemmäks?

Minä: Valitettavasti me ei vaihdeta rahaa kassoilla. 

Asiakas *ottaa kassan viereisestä hyllystä pastillirasian*

Minä: 0,95€.

Asiakas: Jaa nyt voi sit vaihtaa pienempään. 

Minä: Tottakai te saatte ostoksesta vaihtorahat.

Asiakas *katsoo kuittia*: Heei, hyllyssä tämä maksaa 0,94€, huijasit multa just sentin. Miks otit 0,95€?

Minä: Öö, no se hinta pyöristyy ylöspäin, eli se maksaa siis 95 senttiä. 

Asiakas: Ei, sä kusetat mua. Mulle kuuluu sentti! Katso, hinta hyllyssä 0,94€!

Minä: No, Suomessa hinnat pyöristyy ylöspäin. Meillä ei käytetä yhden ja kahden sentin kolikoita. En voi sille mitään, jos lapussa on sellanen hinta. Kauppias vastaa noista hinnoista. 

Asiakas tuohtuu entisestään ja vaatii edelleen senttiä vedoten hintalappuun. Kerron olevani pahoillani, mutta en voi tehdä mitään, sillä rahastin oikean summan. Asiakas jatkaa inttämistä, eikä asia etene. 

Minä *voimattomana*: Ootas, mä annan sulle kauppiaan numeron niin saat keskustella hänen kanssaan asiasta. 

Asiakas ottaa kiihtyneenä lapun ja lähtee heti soittamaan. 

Huokaan ja kollegani ihmettelee, miten pysyin niin tyynenä tuollaisen perse-asiakkaan kanssa. Ihmettelen itse, miten käytökseni oli voinut vaikuttaa tyyneltä, koska mulla hajos pää ihan totaalisesti. 

Myöhemmin saan kuulla, miten kyseinen asiakas on palannut toiselle kassalle valittamaan, että antamani numero oli väärin/ maksullinen/ siinä on jotain vikaa. Lopulta hänet on ohjattu neuvontaan selvittämään tätä ”hintavirhettä”. Mitä lie siellä on sitten hänelle sanottu.

 

Joskus sitä miettii, että onko pakko keksiä ongelmia ihan vaan koska joku asia ei mene oman mielen mukaan. Kassat eivät vaihda rahaa turvallisuussyistä, eikä me muutenkaan olla mitään kolikkoautomaatteja. Meillä on töissä tietyt säännöt ja noudatetaan niitä myös asiakkaiden turvallisuuden vuoksi. Jos väärennetty raha päätyy meidän kassasta asiakkaalle, niin kukahan siinä on sitten kusessa?