Asiakastyyppejä

Ajattelin kirjoittaa ihan perusasiakastyypeistä tai niiden karikatyyreistä, joita kassalla käy. Näitä asiakastyypit -postauksia tulee jatkossa niin monta, kun keksin kirjoittaa.

Perheenäiti/isä

Perus -suurperheen vanhempi tulee kauppaan yksin, joko aamupäivästä tai loppuillasta. Viikon ruokaostoksilla hän viettää ns. omaa aikaa ilman perhettä, joten kärryyn ehtii lappaamaan yhtä sun toista. Toisaalta, suurperheen vanhemmalla ei ole kuitenkaan liikaa aikaa, joten hän käyttäytyy ostoksillaan hyvin energiatehokkaasti. Suurperheen vanhempi tulee siis kassalle valtavan kärrykuorman kanssa. Hän purkaa ostokset fiksusti hihnalle: painavimmat ensin, onhan hän niin opettanut lapsilleenkin. Maidot tulevat ekana, jokaista laatua noin 5-8 purkkia. Hihnan loppupää kitisee jo tästä litramäärästä, mutta lisää tulee. Jogurtit, limsat, tarjousjauhelihat, leivät, hedelmät, jne. Kun lasti on hihnalla, tulee äiti tai isä kohdalleni hengästyneenä ja vähän nolona huokaillen suurta ostosmäärää. Suurperheen vanhemmalla on Ikea-kassin kokoiset kestokassit aina mukanaan, joihin hän alkaa vauhdilla pakkaamaan tavaraansa ennen kuin täytyy maksaa. Loppupään tavaroissa saattaa yleensä olla äitien kohdalla jotain pientä kivaa itselle, kuten kynsilakka tai vaate, isien kohdalla jäätelö tai muu herkku jonka voi salaa muulta perheeltä syödä. Loppusumman kuullessaan asiakas katsoo hintaa ja ilmeestä päätellen ajattelee: ”Voi helvetti.” ja laskee päässään loppukuun budjettia.

Pidän suurperheen isistä ja äideistä, koska he eivät turhaa aikaile kassalla. He tietävät olevansa tukkeena ja hoitavat pakkaamisen mahdollisimman nopeasti. Suurperheen vanhemmilla on niin paljon tavaraa, että sitä saa piippailla niin nopeasti kuin haluaa ja leikkiä asettelu-tetristä, että kaikki kamat mahtuvat hihnan päätyyn.

Nuori pari

Nuori pari tulee kassalle kantaen korissaan tarkasti laskelmoituja ostoksia tiettyä ruokaa tai ateriaa varten. He laittavat ostoksensa puoliksi, sillä suhde ei ole vielä yhteisruokatili -vakaalla pohjalla ja kumpikin haluaa maksaa osansa. Se kumpi maksaa ensin, ei muista ottaa muovikassia ja jää toimettomana seisomaan hihnan päähän. Toinen maksaja laittaa muovikassin hihnalle joko viimeiseksi tai alimmaiseksi, ja pakkaa tavarat sen päälle. Toinen maksaja on niin keskittynyt säätämään muovikassin kanssa, että ei muista tai älyä sanoa että ostokset voi laittaa ensimmäisen kanssa samalle puolelle. Joskus kysyn tätä itse, mutta välillä ei ilmekään värähdä ja laitan ostokset eri puolille. Kummankin ostokset ovat yleensä alle 20e ja loppusummia täytyy heti päästä vertailemaan. Vertaillessa unohtuu se pakkaaminen, ja kun laarin molemmat puolet on pariskunnan tavaroita, en pääse laittamaan seuraavan asiakkaan ostoksia mihinkään.

Yleensäkin on suunnattoman rasittavaa, että pitää maksaa saman talouden ostokset erikseen. Se vie aikaa ja kassa joutuu arvailemaan ihmisten parisuhdestatuksia. Yhdessä tullaan kassalle, mutta maksetaan erikseen, eli voiko laittaa samalle puolelle vai ei? Sen voi sanoa ihan rohkeasti. 

Treenaajat

Treenaaja erottuu perusprismailijoista pakaroiden koosta, ja siitä että on pukeutunut korostetun urheilullisesti. Treenaaja ostaa – yllätys – maitorahkaa, maitorahkaa, maitorahkaa, mehukeittoa ja maustamattomia kanafileitä. Jos treenaajalla on cheat day, saattaa hän ottaa lisäksi yhden purkkapaketin. Hurjaa.

Eko-luomu -hifistelijät

Nämä tyypit ostavat lähinnä kasviksia ja luomuna kaikki tietysti. Hedelmissä tai vihanneksissa ei ole otettu maailmaatuhoavia pikkupusseja, vaan perunat ja omenat pyörivät vapaasti hihnalla ja vain yhdessä on hintalappu. Nämä kirppis-anorakkeihin ja itseleikattuihin otsahiuksiin sonnustautuneet asiakkaat käyttäytyvät rauhallisesti ja ystävällisesti, ovat kuitenkin tarkkoina ettei luomumango pääse ruttaantumaan kassapäädyssä. Kasvisten lisäksi heillä saattaa olla ostoksissaan pikkuruinen reilun kaupan eettinen tummasuklaa -levy (ovh. 9e). Koska asiakkaat eivät halua olla järjestelmän vankeja, ei heillä ole plussakorttia ja he maksavat tarkasti käteisellä pienestä kehitysmaakaupasta hankitusta pussukastaan. Ostokset he pakkaavat omiin kangasreppuihinsa ja juuttikankaisiin kasseihinsa.

Välillä mietin, että koska luomuruoka maksaa niin helvetisti, ei näillä tyypeillä varmaan olisi edes varaa ostaa vaatteitaan uusina. Minusta ainakin tuntuisi älyttömältä maksaa käytännössä parista hedelmästä ja salaattitarvikkeista viisikymppiä. Valintoja valintoja..