Joskus on vaan pakko

Kaupassamme on varhaiskaali ja sitruuna tällä hetkellä kilohinnaltaan erityisen halpaa. Huomio, kilo-hinnaltaan ei  kappale-hinnaltaan. Ratkaiseva ero. Ero syntyy siitä, että kilohintaisen tuotteen hinta määräytyy painon mukaan, eli tuote pitää punnita. Niin vaikeaa kuin se onkin. 

Tänään eräs rouvashenkilö oli jättänyt varhaiskaalinsa punnitsematta argumentein: ”Se oli euron kappale!” Huomaatte kai mikä alkeellinen puolustus. 

Sattumoisin kassani läheisyydessä oli vaaka, mikä osittain pelasti tilanteen. Tilanne olisi ollut tällä kuitenkin liian helpolla ohi, sillä tämä kassojen läheisyydessä oleva vaaka ei jostain käsittämättömästä syystä aina päivitä oikeita kilohintoja, varsinkin kun kyseessä oli ns. euroheviä. Vaa’alta tuli siis väärä kilohinta, josta repesi rouvashenkilöllä paniikki. Soitin osastolle pyytääkseni pikakoodia kaalille, olihan minulla se ratkaiseva tekijä, eli tuotteen paino, tiedossa.

Sillä aikaa kun soitin, alkoi takana oleva keski-ikäinen mieshenkilö kehittämään itselleen kiirepaniikkia, kun hihna ei edennyt. Hän ehdotti, että ottaisin hänen punnitusta kaalistaan hinnan rouvalle. Aikansa asiaa tutkittuaan rouvashenkilö ei asiaan kuitenkaan suostunut, sillä herran kaali painoi sata grammaa enemmän kuin rouvan. 

Kun vihdoin sain kollegani avustuksella varhaiskaalille oikean hinnan, pääsi rouva tyytyväisenä tokaisemaan, että niin oli taas teidän koneessa vikaa, eikä hänessä. 

Ja nyt tulee tekstin kohokohta. Oletteko valmiit. 

Sanoin rouvalle: ”Niin, ne tuotteethan täytyisi muistaa punnita.”

Voi Luoja, mikä tyydytys sanoa nuo maagiset sanat kerrankin ääneen. Ja rouvan ilme. Priceless.