Juhannusviikko oli kuin olikin painjaismainen. Sen lisäksi, että meillä oli kahvitarjousruuhkat (+juhannus), oli suuri osa työntekijöistämme lomalla ja heitä oli korvaamassa iso joukko vuokratyöntekijöitä. Olin töissä kahtena iltana peräkkäin kassalla meidän ainoa ”oma” työntekijä noin kuuden vuokratyöntekijän kanssa.

Nyt pieni avautuminen vuokratyöntekijöistä. Mikään tästä ei ole heidän vikansa, sillä he ovat tulleet kuin ekaa päivää töihin, joten kaikki on heille uutta. Ja on hyvä, että kysytään jos on epäselvää. Ei siinä mitään. Mutta, kun vieressä oleva tyyppi kysyy: ”Jos asiakas maksaa kortilla, painanko silloin Kortti-nappia?” voi hetken miettiä sellaista perusasiaa kuin perehdytys. Keskiviikkoiltana minun molemmilla puolillani istui henkilö ensimmäistä kertaa kassavuorossa tässä ketjussa, ilmeisesti toisessa ketjussa olivat olleet. Voitte kuvitella miten, pientä stressihikeä alkoi pukata, kun yrität hoitaa omia vittumaisia asiakkaita ja samalla vieressä olevat kysyvät tauotta jotain perusasiaa, ja heidän kuittejaan täytyy korjailla. Ja päivän päättyessä he eivät tienneet esim. että tupakkakoneet täytyy laittaa kiinni ja portit sulkea. Kassan tilityksestä puhumattakaan. 

Torstai-iltana olin taas yksin vuokrakassojen kanssa. Vieressä oleva tyttö oli vielä ottamassa asiakkaita ja kauempana meistä oli poika ilmeisesti pulmatilanteessa asiakkaan kanssa. Olin saanut oman kassani suljettua, joten käskin tytön vahtia rahojani ja menin auttamaan poikaa. Pojan asiakkaana oli perhe, jolla oli täysi kärryllinen ruokaa. Ilmeisesti jo maksetulle kuitille, oli mennyt yksi lava limpparia liikaa ja poika ei osannut korjata kuittia. Ei siinä, aloin korjata kuittia ja pyysin miestä nostamaan limpparilavan, jotta saisin sen poistettua kuitilta. Mutta, mies ei ollutkaan yhteistyökykyinen ja sanoi ylimielisesti, ettei aio nostaa kärryssä alimmaisena olevaa limpparilavaa, sillä tämä oli meidän virheemme. 

Tässä vaiheessa, mulla repes hihat ihan totaalisesti ja annoin palaa. Ensinnäkin kello oli jo vartin yli yhdeksän, voisiko herra suurperhe tulla kauppaan vaikka hieman aiemmin. Toiseksi, me ei olla mitään palvelijoita täällä, että jos herra haluaa joskus päästä kotiin, niin nostaa nyt sen lavan sieltä kärrystä. Kolmanneksi, todella naurettavaa yrittää nöyryyttää meitä kassoja, kun meidänkin työaikamme on jo loppunut. (En ehkä ihan noilla sanoilla, mutta idea oli sama). 

Mies ja hänen vaimonsa olivat ihan pöyristyneitä käytöksestäni ja mies sanoi argumenttinaan ”hänellä odottaa tuolla seitsemän lasta” ja lässynlää. Lupasivat laittaa kauppiaalle palautetta ja kaikkea muuta. En tiedä, mulla meni hermo koko hommaan ja olin kieltämättä aika törkeä. Lopulta vuokratyöntekijä-poika nosti limpparit kiltisti ja saatiin homma pois alta. 

Seuraavana yönä kävin ihan ylikierroksilla sekä vuokratyöntekijöistä että tuosta koko tilanteesta ylipäätään. Päädyin soittamaan esimiehelleni ja selitin tilanteen, joka onneksi ymmärsi että vikaa oli myös tässä miehessä. Hain myös sairaslomaa ja sainkin sitä ”stressireaktio” nimikkeellä. Nyt olen juhannuksen tasaillut verenpainettani ja huomenna menen taas töihin. 

Tarinani nyt esimerkkinä siitä, että asiakkaana ei voi tietää mitä kassan toisella puolella tapahtuu. Varsinkin nyt kesällä on paljon kesätyöntekijöitä, joiden kanssa saa harjoittaa kärsivällisyyttään. Yhteistyökykyä toivoisin siis myös asiakkailta.