Sano se ääneen, esimies!
Olen huomannut, että kauppojen lähiesimiehiksi, eli usein asiakaspalvelupäälliköiksi, päätyy aika jännittäviä tyyppejä. Omat kolme eri esimiestäni ovat kaikki olleet vähän päälle kolmekymppisiä naisia. Johtuen siitä, että he tekevät itse omat työvuoronsa sekä kaikkien muiden työvuorot, heitä harvemmin näkyy lauantai-iltaisin tai esim. juhannusaattoina töissä. He eivät myöskään ikinä koskaan tule itse kassalle ruuhka-aikoina jeesaamaan. Omat esimieheni ovat aina viihtyneet hyvin tiukasti kassatoimiston aamuvuoroissa, jolloin he lähtevät töistä klo 14-16 välillä.
Kun vielä opiskelin ja tein töitä iltapainotteisesti, tarkoitti tämä sitä etten nähnyt omaa esimiestäni lähes koskaan. Oikeasti puljua pyöritti kassatoimiston ja neuvonnan väki, joille kassat raportoivat kaikesta ja jotka tilittivät kassamme jne, jne. Sanotaanko, että he tiesivät kaikesta kaiken paremmin kuin toimistossaan viihtyvä aspapäällikkö. Tästä johtuen, monesti neuvonnassa ja kassatoimistossa töissä olevat suhtautuvat pelkästään kassalla oleviin alentuvasti. Kassalla olevat ovat ikään kuin heidän alapuolellaan hierarkiassa, jossa kaikilla on kuitenkin ihan sama palkka. Tämä on mielestäni aika vituttavaa. Mielummin veisin esimerkiksi saikkulappuni suoraan esimiehelleni, kuin kassatoimiston juoruakoille, joille ei sairaslomani syy kuulu paskaakaan.
Esimiesten viestintä on myös aika heikolla tasolla. Kassapalavereita on ehkä kerran tai kaksi vuodessa, jolloin aina kerrataan samat asiat ja painotetaan samat asiat. Ikinä ei ajatella työilmapiiriä ja puhuta niistä oikeasti tärkeistä asioista. Kehityskeskusteluissakin on vuodesta toiseen sama lappu, jonka kysymykset esimies lukee paperista ja kirjoittaa hätäisesti jotain muistiin merkikisi siitä, että pakollinen keskustelu on käyty. Meillä ei myöskään ole ollut säästösyistä pikkujouluja kahteen vuoteen.
Muutosviestintä on ihan perseellään. Asioista ei todellakaan tiedoteta ajoissa etukäteen. Henkilöstöä ei valmistella isoihin muutoksiin, ei edes pieniin. Viimeisin suuri viestintämoka omassa työpaikassani oli YT-neuvotteluista tiedottaminen tekstiviesteillä henkilökunnalle. Aamulla tuli viesti kännykkään, että talossa alkaa YT:t. Seuraavaksi tuli viesti, jossa edellinen viesti kumottiin. Viikon päästä seinälle ilmestyi lappu, jossa kerrottiin että YT: pidetäänkin.
Yhteistoimintaneuvotteluja käytiin koko alkuvuosi, ja kun viimein tuli deadline ilmoittaa tuloksista, siirrettiin sitäkin ajankohtaa viikolla. Kaksi kertaa. Sinä päivänä, kun tulokset viimein tuli, alettiin henkilöitä ilmoittamatta kutsua kassalta kesken työpäivän esimiehen huoneeseen. Itseäni ei kutsuttu. Ilmeni lopulta, että jos sinua ei sinä päivänä kutsuttu esimiehen puheille klo 16 mennessä, saat pitää työpaikkasi. Ei mitään henkilökohtaista vahvistusta esimieheltä.
Voitte kuvitella, miten raskasta on tehdä töitä YT-neuvottelujen ilmapiirissä ja etenkin, kun asioista ei tiedoteta kunnolla. Kellään ei ollut varmaa tietoa mistään. Huhut liikkuivat ja spekulaatioita käytiin kahvihuoneessa. Tavaratalojohtaja ei kertaakaan näyttänyt naamaansa taukotilassa eikä aspapäällikkö tiennyt mitään, ja vaikka tiesi, ei saanut kertoa. Ihan todella perseestä ja todella rankkaa aikaa, vaikka kunnollisella tiedottamisella oltaisiin voitu välttyä henkilökunnan suurelta ahdistumiselta.
Olen työskennellyt nyt lähes neljä vuotta tämän ketjun palveluksessa. Voin kertoa, että näin ison organisaation viestintä on niin persellään kuin voi olla. Ylin taho tekee hienoja strategiakampanjoita someen, mutta käytännön ruohonjuuritasolla viestintä ei toimi. Alaa opiskelleena, tiedän nyt käytännössä, miten ei tule toimia jos päädyn joskus esimieheksi.
Onko teillä kokemuksia huonosta esimiesviestinnästä?