Kassit
Mulla oli tänään ihan ok päivä töissä, kunnes eräs typerä pikku kommentti sai päiväni totaalisesti pilalle.
Asiakas (vanhempi rouva) ostaa ainoana ostoksenaan lasten tarrasandaalit. Asiakkaan maksaessa laitan kengät ystävällisesti pieneen läpinäkyvään pussiin, joihin usein pienet vaateostokset laitetaan. Ojennan kuitin ja lässynlää.
Asiakas pyytää muovikassia kengille. Osoitan kenkiä, jotka ovat pikkupussissa valmiina. Asiakas toteaa: ”Anna mulle sellanen kassi, joka kuuluu antaa.”
Anteeksi, mutta mitä vittua nyt taas? Ai että ihan kuuluu antaa? Ai että ison vaatekassin antaminen on nykyään ihan kansalaisvelvollisuus, joka kassatädin kuuluu suorittaa jokaiselle vaatekappaleelle?
Ensinnäkin, kengät olivat jo laitettu muovipussiin. Tarpeeseen nähden pikkupussi oli aivan oikean kokoinen lasten kengille. Toiseksi, vaatteiden pakkaaminen valmiiksi kassiin on asiakkaan huomiointia, ystävällisyyttä, pieni ylimääräinen ele, joka toivottavasti jättää positiivisen asiakaskokemuksen asiakkaalle. Se ei ole mikään saatanan velvollisuus jota tullaan vaatimaan kassalle, varsinkaan jos asiakas on jo tältä osin huomioitu.
Mua alkoi vituttamaan ihan suunnattomasti tuollainen käskyttäminen ja vaatimusten esittäminen. Mun ei kuulu antaa asiakkaalle hevonpaskaakaan mitään ylimääräistä. Isot vaatekassit ovat toki ilmaisia, mutta se ei tarkoita, että niitä tullaan kassalle vaatimaan joka saatanan ostokselle. Nekin maksaa kaupalle rahaa ja ovat tarkoitettu nimenomaan vaatteille esim. takeille jotka eivät tavalliseen kassiin mahdu.
Anteeksi vaan ranskani tässä postauksessa, mutta oli kyllä vaikea löytää enää asiakaspalveluasennetta tuon tölväisyn jälkeen. Pikkujuttuja, mutta taustalta paistaa asenne.
Ps. Ootteko muuten huomanneet, että näissä asiakaskohtaamisissa on usein päähenkilönä vanhempi rouva. Ei voi muuta todeta kuin että kyllä eläkeläiset tietävät paikkansa tässä markkinataloudessa.