Thö beginning

Oletko koskaan ollut kaupassa asioimassa väsyneenä ja nälkäisenä? Ihan vitusti liikaa ihmisiä, kuuma, kauhee melu, ahistaa, hirveet jonot kassalla.

Nyt, mieti miltä tuntuisi tehdä töitä tuossa samassa melussa, väenpaljoudessa ja ahdistuksessa.

Niinpä. Tervetuloa mun elämään. 

Tiedän, mitä moni nyt ajattelee; mikset vaihda työpaikkaa, vaan valitat nykyisestä?

ARVAA OONKO YRITTÄNYT! 

Okei okei, aloitetaanpa ihan alusta. Aloitin kassalla työskentelyn opintojeni ohessa vuonna 2011, kun korkeakouluopiskelijana suuressa kaupungissa (Lahdessa) piti saada vähän lisää voita leivän päälle. Ainoa keino elää opintotuen saamisen jälkeen, oli mennä töihin ja niin minä sitten pokkasin vakituisen osa-aikatyön kaupan kassalta. So far so good, olin alkuun jopa ylpeä työstäni ja ekasta vakituisesta paikasta 21-vuotiaana. Olin aika pihalla aluksi ja tein töitä useamman kilsan päässä kotoani isossa marketissa aina iltaisin ja viikonloppuisin. Ekan vuoden meni aika jees, kunnes seuraavana syksynä kaaduin työmatkalla pyörällä ja jouduin polvileikkaukseen. Sairasloman jälkeen jatkoin normaalisti töitä ja opiskelua. Seuraavana kesänä kaaduin jälleen työmatkalla pyörällä ja sain leukaani seitsemän tikkiä. 

Sen jälkeen tajusin, miten helvetin väsynyt oon (ja miten paska pyörä mulla on) ja sain siirron toiseen markettiin lähemmäs kotiani. (Tässä välissä voisi avautua siitä, miten perseestä on opiskella kokoaikaisesti ja tehdä töitä osa-aikaisesti yhtäaikaa, en suosittele ellei ole ihan pakko.) Olin tässä toisessa marketissa töissä aina siihen asti kunnes sain koulun pakettiin. Tämän jälkeen muutin Helsinkiin, missä useista hakemuksista huolimatta en saanut muita töitä. Siirryin saman ketjun toiseen markettiin Helsinkiin, jossa tällä hetkellä olen töissä. Vaikka olen valmistunut tradenomiksi, teen tällä hetkellä kaupan kassalla töitä osa-aikaisena 15 tuntia viikossa. En saa isompaa tuntisopimusta, koska talossa on juuri päättyneet irtisanomisiin johtaneet yt-neuvottelut. Haen jatkuvasti muita töitä, mutta ei ole tärpännyt.

Joten olen vähän niinkuin jumissa tilanteessani, jossa vaihtoehdot ovat:

– irtisanoutua itse ja ottaa vastaan karenssi kaikista mahdollisista työttömyystuista (not gonna happen)

– löytää uusi työpaikka (please happen)

– jatkaa työssä ja odottaa parempia aikoja 

Tämä blogi on turhautumiseni avautumiskanava työstäni kaupan kassalla. Kerron tilanteista, joita tapahtuu  päivittäin ja havainnoistani ihmisten käyttäytymisestä kassalla. Tervetuloa, ollaan yhdessä ihan kassalla kaikki!