Olisiko ulkona jo kevät? Nämä kukat ovat turvallisesti maljakossa, sisätiloissa. Tulppaaneja on nyt niin kaikkialla ja paljon, että niistä on helppo tehdä millaisia kimppuja vaan. Muutama neilikka, mikätuonniminyton-oksa ja hienohelman havinaa.   Pitäisikö seuraavaan laittaa pajunkissoja tai koivun oksia?  

Mustikkametsän muisto: sammalen tuoksu, hyttysen ininä, auringon paiste ja varpujen rapina saappaan vartta vasten. Lämpötila kohoaa suojaavan takin alla, vaikka päivä on mukavan viileä. Mustikat kopisevat poimuriin; ne eivät ole vielä liian kypsiä. Tarkkailen etäisyyttä lähellä olevaan muurahaispesään, vielä en ole hyökkäysetäisyydellä. Mustikoita, pähkinöitä, mysliä ja maustamatonta jogurttia, lisänä tarjoillaan kirkasvalolampun loistetta Mansikkainen makuelämys: torimyyjän […]

Tämän viikon kasvista minun koneeltani löytyi vain yksi julkaisukelpoinen kuva. Päätin silti ottaa keltamaksaruohon suosikkikasvilistalleni, sillä se on yksi suosikkikasveistani, kuvamäärästä päätellen kuitenkin salarakkaani!  Keltamaksaruoho tulee useimmille pihoille salaa, missä mielessä se lienee vähän rikkaruohojen kaltainen? Ensin ilmestyy yksi pieni nykerö, joka laajenee ja lopulta, mikäli kasvua ei rajoita, yhtenä päivänä jossain soran päällä on lautasen […]

Extra, extra, read all about it! Puutarhamaailmassa kohisee. Uutinen on paitsi puutarhailun ytimen, Englannin huulilla, myös Suomalaisen yleisen radion linjoilla: Kuninkaallinen puutarhaseura on vapauttanut puutarhatontut! Hurraa, tasa-arvo on koittanut pienille pullukoille muovifiguureille myös Chelsean puutarhanäyttelyssä! Keijuja tämä vapaus ei kyllä vielä koske, joten eiköhän tässä jonkun feministin pidä vielä nousta barrikaadeille. Ooh, Chelsean puutarhoja, aah ihania, ja […]

Talviset makunautinnot syntyvät suklaasta. Sacher on yksi suosikeistani ja sitä valmistetaan meillä yleensä pari kertaa vuodessa: näin helmikuun puolivälissä vuosipäiväksemme ja syksyllä isänpäivänä. Tänä vuonna tätä tarjotaan myös ystävänpäivänä. Teen kakun meheväksi ja suklaiseksi, ja mielestäni se, että kehottaa ottamaan vispikermaa keventäjäksi, oikeuttaan käyttämään myös termiä ’tuhdiksi’. Resepti on oma yhdistelmäni useista versioista ja se […]

Sain tunnustuksen, sellaisen kiertokirjeen. Oooh, minusta tykätään! Joku haluaa viedä blogini ilosanomaa eteenpäin! Oi kiitos, kiitos Minä ja Eläin -blogin miian, joka arveli ihan oikein, että tällä blogilla ei ole vielä sääntöjen vastaisesti yli kahtasataa seuraajaa (joiden määrästä en muuten itsekään ole selvillä, sillä en ole tarkastanut). Koska talvi on puutarhan puolella hiljaista (ja nyt ei […]

Ukkolaukasta saa vain hyviä kuvia. Se on vähän kuin ne ihmiset (nyt nousee pieni sisarkateus), joiden synnytyssalikuvatkin ovat hehkeitä. Kadehtisin ukkolaukkaa, jos voisin myöntää moisen tunteen olemassaolon, mutta koska ukkolaukka suostuu kasvamaan kauniisti pihassani, en edes harkitse. Supermalli kaveeraa mun kaa! Kesäkuun alussa ukkolaukat nostavat kaulaansa yhä ylemmäs. Pienten nuppien ilmestyttyä varsien päähän käyn päivittäin – […]

…Ainakin meidän pihalla. En nimittäin ole hankkinut pupuja varten varsinaista talviruokaa, pikemminkin päin vastoin. Suunnittelen kovasti pupupaistin tekemistä, kunhan vaan naapurin metsästyskoira taas poikkeaa sopivaan aikaan pihallemme. Tervetuloa ihan milloin vaan, ja jalkaakin saa nostaa portin pieleen ihan vapaasti! Tästä se meni, viittelöitiin aikoinaan kummelissa. Minulla on vaan pupusta vähän enemmän todisteita kuin heillä erikoisraportin […]

Sulatusvalmiista pakastimesta löytyi vielä hieman mangoldia, jonka käytin hihkuen pekonipastan raaka-aineeksi. Ruoka on anoppinin pinaatti-pekonipastan kerttuslainen versio, ja se puolestaan sai minut aikoinaan vakuuttumaan siitä, että kun valitsen tarjolla olleen Teknisen tuen, tulen nauttimaan jokaisesta pakollisesta (ja vapaaehtoisesta) sunnuntailounaasta anoppilassani. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä, ei tähän ruokaan eikä anopin muihinkaan keitoksiin. Että kiitosta vaan […]

Upea, huikenteleva, hyödyllinen maanparannuskasvi – maanvaiva, riesa, ruma törröttäjä ja paha kotoperäisten kasvien tuhoaja. Se se on, lupiini, joka on päässyt mukaan suosikkikasvilistalleni. Nyt saa valita puolensa ja joko nyökytellä innoissaan tai tuhahdella tuohtuneena. Minä nostan peukkuni varmuuden vuoksi kummallekin ryhmälle. Olen yrittänyt kasvattaa keltaista kirjolupiinia viisi eri kertaa. Joka kerta tulos on ollut heikko: […]