Vaikka ulkona on enemmän lunta kuin kuukausi sitten (eilisen uppoamismittauksen myötä päädyin senttilukuun 80), ikkunalaudalla vihertää jo. Kahdessa viikossa osa versoistutuksistani on päässyt korjauskypsiksi ja olen nauttinut niitä kevättalvinen auringonpaiste silmissäni. Nappasin pakastimesta myös viimeiset viime kesän mansikat, joten nyt voisi viritellä aamukamman lumien sulamista varten. Olisiko lumi poissa neljänkymmenen päivän jälkeen? Kevätversojen salaatti muutama […]

Kestävä, näyttävä ja helppo! Arvonsa tuntevan naisen tavoin harjaneilikka osaa odotuttaa itseään, sillä kukinnan ihanuutta joutuu odottamaan vuoden siitä, kun laittaa siemenet multaan muhimaan. Se on kaksivuotinen kasvi, joka tekee ensimmäisenä vuotena lehtiruusukkeen ja vasta toisena vuonna täyteläisiä kukkapallukoita vartensa päähän. Värivaihtoehtoja löytyy valkoisen ja punaisen eri sävyissä, minulla on kasvanut eniten tätä anilliininpunaista, intensiivistä versiota. Kukinta […]

Talven kääntyminen kevättalven epätoivoksi (eikö se lumi sula koskaan) näkyy siinä, että katselin koneelta viime vuoden kukkakuvia ihaillen. Myös niiden, joita yksikään tiedostava kasvi-ihminen ei saisi tunnustaa edes katselevansa. Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on kasvi, josta on varoiteltu kovasti viimeisten vuosien ajan. Mikäpäs siinä varoitellessa, kun talvi on peittänyt kaiken alleen – minä lähinnä unelmoin näistä tuhokasvistakin tähän […]

Kaapissa oli muutama nahistunut porkkana, joita ei tehnyt mieli syödä sellaisenaan. Niinpä tein lasten iloksi heidän herkkuaan, porkkanakakkua. Kakun tärkein ominaisuus on ehdottomasti mehevyys, joka varmistetaan runsaan porkkanamäärän lisäksi ananaksella. Herkkua, herkkua! Porkkana-ananaskakku 3 munaa 2 dl sokeria 4 dl vehnäjauhoja 1 dl saksanpähkinärouhetta 1 1/2 tl soodaa 1 rkl kanelia 150 g sulatettua margariinia […]

Voikukan jälkeen aurinkoisin kasvi ikinä. Ihana. Iiihhana, heleä, pirteä, kirkas ja raikas. Se on päivänlilja. Päivänliljat kukkivat liljamaisin kukin, jotka kestävät yhden päivän ajan. Joskus nämä kukkien nimet ovat sitten kuvaavia, vai mitä? Yhden kukkavarren päähän voi puhjeta perä jälkeen (minun laskujeni mukaan) kymmenenkin kukkaa ja yhdessä pehkossa voi olla kymmeniä varsia. Loisteliasta väri-ilotulitusta jatkuu usean […]

Maailskuu on ensimmäinen virallinen kevätkuukausi. Mittarina lienee yksinomaan auringon valon määrä, sillä minun kevääni alkaa vasta, kun ulkona on alkavan kasvukauden merkkejä. Nyt on kevättalvi, katsotaan sitä kevättä sitten uudelleen ensi kuussa. Sukeltaakseni mukaan suomalaisten suureen illuusioon, laitoin ruokalautasen piristystä varten keittiön pöydälle kasvatuslaatikon viikko sitten. Idea on nappastu jostain keskitalven puutarhalehdestä. Nyt vaikuttaa siltä, […]

Mitä sitä laittaisi ruuaksi, kun kesä on jättänyt kaapit ja kaupastakin unohtui ostaa kaikki olennainen? Jokaisella on tietysti omia hätävararuokia, siis niitä, jotka taiotaan kaikista jämistä – aitoja oman ruokakulttuurin aarteita. Minä teen usein voisiko-tuosta-purkinjämästä-tehdä-vielä-pastakastikkeen tai kuten tällä kertaa, kohta-nämä-nahistuvat-äkkiä-kattilaan-risottoa.  Koska risottoriisikin oli hävinnyt kaapista (ilmiselvästi parempiin suihin), risotto syntyi tavallisesta pitkäjyväisestä riisistä. Kouluruokalailmiön välttää, […]

Heinäkuun alussa se alkaa, jalopähkämön kirkkaan violetti kukinta. Uuuh, se on intensiivinen, aah minun lisäkseni siitä tykkäävät pörriäiset.  Tuonne ne lennähtävät, kukan huulien sisälle ja tekevät temppunsa. En ole osannut päättää, kukkiiko jalopähkämö kauan vai vähän aikaa. Olen kellottanut kukinnan noin kahden viikon pituiseksi, tosin yksittäisiä tähkiä nousee vielä sen jälkeenkin. Kasvi saattaa kukkia uudelleen (eli puutarhahullujen […]

Ei tietenkään eläimillä (tahi ihmisillä) vaan kasvien siemenillä! Aloitin tämän jutun kirjoittamisen tammikuussa. Mitäpä silloin rustailin? ”Kylväjän allakka, muistilista, keittiökasvikirjat, koristekasvioppaat – kaikki nämä kutkuttavat mieltä. Useana keväänä olen herännyt maaliskuun lopussa siihen, että paprikoiden ja chilien kylvöaika meni jo. Niinpä valmistaudun tähän kevääseen ajoissa – ainakin paperilla.” Tuossa yllä olevan kuvan muistilistassa lukee aivan selvästi, […]

Nyt ollaan pyhien asioiden äärellä. Muoto, olemus, väritys, kauneus. Taas yksi kasvi, jossa on ne kaikki. Se on siperiankurjenmiekka. Juhannuksen aikaan esitellään sininen on miekkojen taisto. Ne kohoavat sorturimaisen ylväinä heinämäisen mättään ylle. Varret kohoavat metrisinä pienten lasten yläpuolelle ja kurottavat vielä ylemmäskin kohti aurinkoa. Olen alun perin ottanut siskoni pihalta kaksi pistolapiollista siperiankurjenmiekkaa. Pienin […]