Viime viikonloppuna olin tekemässä armaan siskon pihalla kasvien siirtojuoksutusennätystä. Peräkärryllinen kasveja kaivettiin ylös ja siirrettiin vähintään puoli metriä uuteen kasvupaikkaansa. Yhtä satsia varten etupihan rinteeseen oli nakuteltu pari tyhjänä ammottavaa kasvilaatikkoa, jotka taiottiin muutamassa tunnissa täysiksi ja toivottavasti menestyviksi keitaiksi.

Kokemukseni mukaan meidän kolmosvyöhykkeellä kasvit menestyvät vajaan metrin korkuisissa laatikoissa, kun ne on eristetty vähintään viisisenttisellä Finnfoamilla. Joku rakennusalan ihminen osaisi varmaan taikoa tuolle siniselle ekologisuuden kauhistukselle paremman yleisnimen, mutta nyt mennään tällä tuotemerkkinimellä. Koska eristelevy on tuhottoman kamalan väristä, sen päälle aseteltiin musta kangas verhoamaan kirkuvaa reunaa. Niittikone oli kätevä apu tässä hommassa. Kas näin:

Itse kasvit kaivettiin ylös, kiikutettiin lähelle istutuspaikkaa ja jaettiin pienempiin osiin. Elokuu on oivallista aikaa uudelleenistutukselle, sillä kasvit ovat ohittaneet otollisimman kasvutahtinsa mutta ehtivät vielä hyvin juurtua uuteen paikkaansa.

Sellaiset kasvit, joilla on juurakko pinnassa, on helppo vaikkapa repiä pienempiin kappaleisiin, sen sijaan syvälle juurensa työntävät kasvit jaetaan esim. lapion avulla raa’asti palasiin.

Etenkin viimeinen viikko on ollut niin aurinkoista ja lämmintä, että uudelleenistutettavia kasveja ei saa missään nimessä unohtaa kastella. Siispä 

1. lorottele istutuskuoppaan reilusti vettä, kas näin:

2. istuta kasvi veden lällittämään kuoppaan, täytä mullalla ja kastele uudelleen, kas näin:

Koska istutimme kasveja uudelleen siirtotarpeen vuoksi, toimme niitä melko suurina paikalle. Osa kasveista jäi myös jakamatta pienemmiksi, sillä vielä ei ole tietoa, kuinka hyvin tuo laatikkoviritelmä kestää kylmää. Toivottavasti ainakin näissä suuremmissa kasvirykelmissä joku osa juurakkoa selviää ensimmäisestä talvesta uudella paikalla, että ensi kesänä on, mitä kasvatella.