Puutarhasuunnittelun odottamaton käänne

Vuosi 2013 jää historiaan vuotena, jolloin Tekninen tukeni innostui puutarhuroinnista. Tätä en olisi kuunaan osannut odottaa, asia on minulle yhtä käsittämätön kuin Titanicin uppoaminen sen kapteenille. Olen yrittänyt selvittää, onko tämä nyt hyvä vai huono asia. Osa minua tuulettaa kuin käännynnäinen herättäjäkokouksessa, osa on järkyttynyt kuin ateisti siinä vieressä. Ehkäpä olen se perusluterilainen siinä toisella puolella, se, jonka mielestä nyt mennään vähän liian kovaa, vaikka juttu onkin noin periaatteessa ihan kiva.

kuvankaappaus_2013-5-5_kello_10.05.08.png

Takapihan aita, joka aiheutti Teknisen tuen puutarhainnostuksen

Olen lukenut puutarhalehtien pihaesittelyitä hieman kademielellä aina, kun pihalla tepastelevat yhdessä sekä emäntä että isäntä. ”Viihdymme pihalla yhdessä aamusta iltaan” tai ”minä suunnittelen ja isäntä tekee raskaimmat työt” ovat olleet lausahduksia, jotka tekisivät mielestäni puutarhassa puuhastelusta mukavampaa tai ainakin sosiaalisesti hyväksytympää. Minä olen kärrännyt multani tähän asti ihan itse ja ainoa, joka on viihtynyt pihalla kaverinani, on ollut naapurin puussa majaileva talitiainen. ”Tityy”, se on lohduttanut minua. Ja minä olen jättänyt salitreenit väliin, kun olen lapioinut tityyn tahtiin multaa. Käyköön Tekninen tuki treenaamassa sisätiloissa, sanon minä.

Mutta nyt Tekninen tuki on innostunut puutarhuroinnista! Tietokoneen ääreltä on kuulunut hihkuntaa, kun yksi jos toinenkin puutarhuroinnin seikka on auennut nettiä selatessa; vielä hän ei ole kävellyt pihalle ja ottanut lapiota kouraansa. ”Tiesitkö, miten tuija-aita pitää istuttaa?”, Tekninen tuki kysyy minulta innoissaan. No tiesin, ja valitettavasti hänen innostuksensa ei ole tarttunut minuun ihan samalla mitalla.

Kultaseni, ihan kiva, että olet innostunut puutarhastamme. Ihan kiva, että ymmärrät laadun merkityksen kasvualustaa valitessa ja maan kattamisen tärkeyden rikkaruohojen pois pitämisessä. Ihan kiva, kun olet tehnyt lajikevertailuita ja osaat valita meille sen tuijan, joka kestää muotoilua parhaiten. Ihan kiva, että olet luvannut asentaa aidan kastelua varten tihkuletkun ja leikata sen aidan muotoonsa kerran tai kaksi vuodessa. Ihan kiva.

Mutku mä en halua sitä tuija-aitaa. Ja nyt sä olet sekoittanut mun puutarhaelämäni, sen joka oli niin kivasti järjestyksessä. Minun suunnittelemassani järjestyksessä.

Sekavin tuntein olen pohtinut, pitääkö Teknisen tuen nimi muuttaa kohta Puutarha-avuksi?

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään

Raparperiherkkua

raparperi_122.jpg

Joko kasvimaalta saa jotain tuoretta? JO! Satoa voi korjata ainakin ruohosipulista, oreganosta, vuohenputkista, maahumalasta ja – raparperista.

Raparperit ovat ehtineet kasvattaa meillä reilut kymmensenttiset varret. Ne riittävät vasta mausteeksi, joten sopat ja piiraat tulevat vasta muutaman viikon kuluttua, kun raaka-ainetta on saatavilla enemmän. Kannatti kuitenkin valita raparperille eteläisen rinteen alaosasta muheva ja multaisa paikka, niin ensimmäiset varret saa napattua jo näin toukokuun alussa.

Jamie Oliver muuten opetti, että raparpereissä on paras makuvarasto varren valkoisessa osassa. Ne kannattaa siis hyödyntää kokkailuissa!

raparperi_123.jpg

Karamellisoituja raparperisuikaleita ja mansikkajäätelöä

  • Yhteensä 50 cm raparperin vartta
  • 2 rkl voita
  • 2 rkl ruokokidesokeria
  • 2 tl sitruunamehua
  • 1/2 tl vaniljasokeria
  • Lisänä mansikkajäätelöä maun mukaan

raparperit.jpg

Valmistus

  1. Kierrä raparperin varret irti niin, että varren valkoinen osa tulee kasvin mukana. Leikkaa lehdet pois ja ota jokaisen annoksen koristelua varten yksi lehti talteen.
  2. Leikkaa raparperin varsista valkoinen osa pois ja halkaise se kahtia. Siivuta jäljelle jääneet varret parin millin paksuiksiksi, noin 10 cm pitkiksi lastuiksi.
  3. Laita voi ja sokeri pannulle ja anna seoksen kiehahtaa. Lisää siihen raparperin valkoiset osat ja paista minuutin verran, jotta saat näistä irtoamaan maun voi-sokeriseokseen. Nouki varren palat pois.
  4. Lisää raparperilastut pannulle ja purista päälle sitruunamehu.
  5. Paista muutaman minuutin ajan, jotta saat raparperit pehmenemään. Varo kuitenkin kuumentamasta niitä niin kauan, että varret lötkistyvät kokonaan.
  6. Mausta lopussa vaniljasokerilla.
  7. Kokoa annos: laita lautaselle koristeeksi raparperin lehti (jota EI tule syödä eikä edes maistaa!). Pyöräytä jäätelöstä pari palloa ja aseta ne lehden päälle ja viereen. Nosta annokseen muutamia raparperilastuja ja kaada pannulta hieman lientä päälle.
  8. Herkuttele espresson kanssa.

raparperi_124.jpg

Koti Ruoka ja juoma