Pelasta näsiä ja samalla maailma?
Pihassamme kasvaa näsiää. Kävin istuttamassa niitä sinne omin pikku kätösin viime syksynä. Tosin kasvin tunnistin vasta tänä keväänä, kun siihen ilmestyi kukkia; tähän asti luulin hamstranneeni itselleni atsaleaa mitä mainioimmalla ryöstöretkelläni.
Näsiän marjat ovat erittäin myrkyllisiä ja Wikipedia kertoo, että niistä saatua myrkkyä on käytetty muun muassa ketunmyrkyn valmistukseen. Myrkyllisyyskortin vastapuolena mainittakoon, että näsiä ei maistu juurikaan eläimille. Pistin tämän seikan hyvin positiivisena asiana mieleeni, sillä talven jäljiltä tuntuu, että kaikki muu tällä tontilla onkin niille kelvannut. Lasketaankohan tässä vaiheessa ihmiset kuulumaan eläinkuntaan?
Niin kauniilta kuin näsiä näyttääkin näissä kuvissa, se on kukinnaltaan varsin vaatimaton. Kukat ovat kooltaan jotakuinkin pikkurillin kynnen kokoisia – olettaen, että katselijalla on puutarhahulluuden lyhentämät kynnet. Ovathan ne toki kauniita näin keväällä, kun muualla on pääosin vielä ankean ruskeaa. Mutta onko myrkyllinen ja syksyllä marjova näsiä kuitenkaan lapsiperheen pihakasvi?
Meillä lapset ovat osanneet vallan kiltisti jättää kaikki myrkkykasvit (joita meillä on ollut useita) omaan rauhaansa. Mutta mitäs sitten, kun pikkuiset kummityttömme tulevat vierailulle pihallemme? Tepastelevatko he hoipertelevin askelin pensasrivistömme läpi napsimaan näsiän marjoja, vaikka lähempänä on tarjolla kuutta sorttia muita pensaissa kasvavia marjoja? Kiperä pulma konsanaan!
Pitäisiköhän tämä kasvi kaivaa kuitenkin ylös ja korvata vaikkapa sillä atsalealla, jota kuvittelin istuttavani meidän pihaan? Vai pitääkö nyt kuitenkin puhua kaikkien ahvenanmaalaisten puolesta, joiden alueella näsiä on rauhoitettu, ja jättää kasvi sijoilleen…?
Että tiedoksi vaan sinne veljenvaimokkeellekin, pistähän mietintään, kiskotko hyvänä vanhempana omat näsiäsi ylös vai ekoihmisenä pelastat luonnon jättämällä ne sijoilleen!
