En osaa! No, opi.
Tanskalainen puutarhaidolini Claus Dalby totesi blogipostauksessaan ihanasti, että ”en osaa” on lause, joka on hölynpölyä! Kuka vaan osaa, kunhan tekee. Kyse on asenteesta: jos pysähtyy siihen, että ei tullut kerralla täydellistä tai meni jopa roskiin, ei varmastikaan opi. Pitää vaan oppia omista mokistaan, ja mielellään myös se, miten oppii.
”Opimme virheistämme ja jos joku menee pieleen, täytyy vain nousta takaisin hevosen selkään. Näin se menee puutarhassakin.” Claus Dalby.
Puutarhassa olen monesti pyörittänyt päätäni ja purkanut vanhoja tekeleitäni. Tai rehellisesti ottaen en ole pyöritellyt päätäni vaan todennut, että tuo pitää tehdä uudelleen, sillä en osaa katua, hävetä tai nolostella aiempia innostuksen kohtiani. Näiden valmistumisesta olen aikoinani ollut ylpeä, sillä olen saanut aikaiseksi jotain, mitä olen halunnut tehdä – uuden aloittaminen ei ole minulle kynnyskysymys. Saatuani jonkun kohdan valmiiksi olen ollut lapsen kaltaisesti onnellinen siitä, että tuli valmista. Lopputulos tosin on voinut olla kuin ala-asteen käsityötunnilla tehdyt lapaset, jotka olivat kyllä kaksi hienoa lapasta, mutta eri ihmisille tarkoitetut. Onneksi, sillä väriksi valittu pinkki ja lemmikinsininen pukivatkin lopulta parammin laatikon sisustaa kuin reilua kymmentä käyvää tyttöä.
Ehkäpä tämä luonne on lahja ja tekemällä oppiminen on minun tapani oppia?
”Kokemusta tulee vain harjoittelemalla.” Claus Dalby
On eri asia, jos ei pidä jonkun asian tekemisestä, mutta sen pitämisenkin voi oppia. Itse olen inhonnut siivoamista – silti ensimmäinen palkkatyöni oli toimistotilan siivoaminen neljäntoista ikäisenä, koska rahaa piti saada ja siivousta oli tarjolla. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin ehdotin jo siskolleni, että eiköhän laiteta siivousfirma pystyyn, sillä homma on helppoa, sitä tehdessä voi kuunnella kivaa musiikkia ja kuntokin kohenee siinä samalla (ja hän on aito ammattilainen, hih). Ei sen puoleen, oman kodin siivous ei suju vieläkään minulta. Syynä on yksinkertaisesti se, että luonteeni mukaisesti aloitan sen siivoamisen mieluiten kaappien sisäpuolelta, sillä eihän kukaan voi laittaa tavaroita paikoilleen, jos niiden säilytyspaikat ovat sekaisin. Projekti on vaan vähän kesken, siivoan sitten heti sen jälkeen kun olen järjestellyt KAIKKI kaapit, tiedäthän.
Minulla on ulkona projekti jos toinenkin. Kevättä odotellessa kiitos sinulle Claus Dalby, jatkan puutarhasi ihailemista ja inspiroidun siitä suunnittelemaan vielä yhden tai kaksi uutta sinne toisten joukkoon. Kyllä ne valmistuvat sitten ajallaan, ehkä. Valmistuihan se edellinenkin pihakin kaksi päivää ennen ensimmäistä myyntiesittelyä ja siivottua se saatiin sitten sen jälkeen. Aivan kuten kotikin.
Kuvat ja lainaukset Claus Dalbyn nettisivuilta.
Putsaustyö voi olla suuritöinen ja hankala, varsinkin, jos maaperä on savista tai varsinaisen istutettavan kasvin ja rikkaruohon juuret muistuttavat kovasti toisiaan. Viheliäisimmät juuret saattavat myös kasvaa paksujuurisen kasvin juurien läpi tai puisen juurakon keskellä, joten kaikkea ei aina kannata yrittää putsata, vaikka puutarhahulluhan ottaa sellaiset kasvit pelkkänä haasteena. Poutainen päivä ja hyvät virvokkeet auttavat kummasti asiassa, ja mikäli naapurin Kerttu on juttuseurana, työ on suorastaan viihdyttävää. Tämän urakan kultapiiskun ja vuohenputken juuret erotti toisistaan vain paksuus ja kasvusuunta. Viimeistään kiskominen selvitti, kummalle juuri kuului. Lopussa kiitos seisoi!
Dyykkauspäiväni saldo ei ollut pelkkiä ruohovartisia kasveja, vaan mukana oli myös puuvartisia pensaita. Niiden siirtäminen ei ole aivan idioottivarmaa varsinkaan nyt, kun kasvi ei ole vielä lepotilassa. Pensaiden ja puiden kanssa on sitä parempi, mitä nuorempi taimi vielä on ja siirto tulisi tehdä siihen aikaan vuodesta, kun kasvi ei näytä elävältä.
