”Kattokaa, keräsin pihasta ämpärillisen viinimarjoja. Kaupassa litrahinta oli viisi euroa, mutta nää ei maksaneet mitään!” Ooh, kaikki ihailevat. Mulle kans, ajattelee puupäätarhuri – saituuttaan ja koko keho kateudesta vihreänä.

Mikäpä mahtaa olla totuus muutamien viljelyvuosien jälkeen, vihertääkö muu kuin polla? No, meillä ainakin kasvatettiin toissakesänä Maailman Kallein Tomaatti: istutusruukut, kasvualusta, luomulannokkeet (purkista) ja esikasvatetut taimet olivat sen verran kalliita, että kypsyneen tomaattini (kyllä, satoa tuli yksi tomaatti, 70 g) huimalla neljänsadan euron kilohinnalla olisi torilta saanut valita yhtä hyvin kasvatettuja viherpiipertäjän ekotomaatteja ihan niin paljon kuin haluaa. Epävirallinen empiirinen koetulos on, että siinä missä mummoni kasvatteli istutuksiaan sodan jälkeen ilman alkupääomaa ja onnistui, minä en. Tätä viherpiiperrystä ei siis voi harrastaa säästöt mielessään.

Koska puupäätarhuri haluaa kuitenkin leikkiä herkkujen suurtuottajaa, nyt haaveilen kasvihuoneesta, jotta muualta kuin meidän ilmastosta peräisin olevat kasvit tuottaisivat paremman sadon. Olenkin löytänyt netin tarjonnasta sen mieleiseni, jonka saa tarjouksesta vajaalla yhdeksälläsadalla eurolla. Kiva hinta muutamasta muovinpalasta ja peltirimasta, vai kuinka? Tietysti puutarhahullun mielestä kasvihuone on erittäin hyvä investointi, kunhan vaan kasvieni tuotto nousee – no, ainakin kymmenkertaiseksi, että pysytään samoissa kilohinnoissa kuin toissa kesänä.

Miten se mummo sitten aikoinaan onnistui? Ehkäpä ne ihmiset olivat silloin ennen superihmisiä, hominus superbuksia. Ja ehkä niillä kaikilla oli silloin paremmat lannat saatavilla. Ja ehkä niilläkin oli välillä katovuosia, ja ainainen vilu ja nälkä. Me voidaan onneksi poiketa palkkapusseinemme lähikauppaan aina tarvittaessa.

Mutta olen minäkin onnistunut jossain: Kun oma marjapensas on lisätty itse taivukkaasta ja istutettu tontilla jo valmiina olleeseen peltomultaan (siihen rikkaruohoiseen), niin kai siitä kerättyä satoa voi pitää ilmaisena. Jos ei ota huomioon sitä, että tässä elellään kaupungin vuokratontilla.