Polkupyöräily on pop (ja hyväksi sydämelle ja ympäristölle)

Kuva1.png

 

Pari viikkoa sitten oli muutama päivä pakkasta ja ajattelimme, että on jo korkea aika vaihtaa talvirenkaat pyöriin. Emme osanneet aavistaa tällä hetkellä meneillään olevaa lämpöaaltoa ja toisaalta, täällä ainakin, teitä on jo hiekoitettu, eivätkä ohuet kesärenkaat kestä sitä niin hyvin kuin paksummat nastarenkaat, vaan voivat mennä puhki.

 

Kuva2.png

 

Lisäksi, ainakin minun pyöräni oli aivan älyttömän rapainen, joten päätimme ottaa tällaisen pienen pyöränpesu- ja –huoltopäivän.

 

Kuva3.png

 

Pyörä on minulle tosi tärkeä liikkumisväline. Pyöräilen n. 45-50 kilometriä viikossa kesät talvet. Ainoastaan kevään ja syksyn välikausina, kun tiet ovat täynnä sohjoa tai jääuria, harmittaa pyöräillä, mutta olen tottunut pyöräilemään joka paikkaan lapsesta asti. Vanhempani olivat pitkää päivää töissä eivätkä ehtineet viedä minua harrastuksiin ja pyöräily toi muutenkin vapautta liikkumiseen pikkukaupungissa, jossa ei ollut, eikä edelleenkään ole, toimivaa paikallista joukkoliikennettä.

 

Kuva4.png

 

Pyöräilyssä on monia hyviä puolia: se on hyvää liikuntaa, se on nopea liikkumistapa (ei tarvitse istua ruuhkassa), se ei saastuta (Suomen hiilidioksidipäästöistä noin viidennes tulee liikenteestä, http://liikennejarjestelma.fi/ymparisto/paastot-ilmaan/liikenteen-kasvihuonekaasupaastot/), se on halvempaa kuin autoilu (bensat, huollot ja ostohinta) ja parkkeeraaminen on lähes aina helppoa ja nopeaa. Lisäksi pyöräily on tosi joustava liikkumistapa eikä ole riippuvainen esim. joukkoliikenteen aikatauluista. Minulle pyöräilyn helppoutta lisää se, että asumme lähellä keskustaa ja lähellä työpaikkaani, ja töihin tulisi oikeastaan pidempi matka autolla (!), mutta pyöräilen pari kertaa viikossa myös kauemmas menoihin. Meillä ei myöskään ole lapsia, joita tarvitsisi kuljettaa päiväkotiin tms. Tosin aika paljonkin nykyään näkee pieniä lapsia istumassa pyörien ”peräkärryissä” ja semmoinen varmaan tulisi myös meille käyttöön, mikäli jälkikasvua ilmaantuisi.

Joskus katselen hieman kateellisena siisteissä vaatteissa ja tiptop-meikeissä autoihinsa puikahtavia ihmisiä, kun räntää heittelee omaan naamaan. Pukeutumistyylini on muotoutunut aika käytännölliseksi pyöräilevän ja koiraa-ulkoiluttavan elämäntapani myötä. Mutta sitten taas, nämä ovat näitä elämäntapajuttuja, valintoja ja arvoja. Joskus olen ottanut kivemmat vaatteet reppuun, pyöräillyt goretexeissa ja vaihtanut perille päästyä toiset vaatteet/kengät.

 

Kuva5.png

 

Opiskeluaikoina vinssasin vähän rämällä mummiksella ja täytyy myöntää, että se etenemistahti vähensi pyöräilyn iloja, mutta se sopi tyyliini (ja sen aikaiseen muotiin). Mieheni on innostunut pyöräilystä ja hän halusi tilata minulle sporttisen pyörän netistä. Myönnyin, koska silloisessa pyörässäni oli jotain vikaa. Nykyään siis ajelen fitness-pyörällä, jossa on etu- ja takavaihtaja ja pidempää matkaa pyöräillessä hyvästä pyörästä on selvästi hyötyä: pyöräilen nykyään entistä pidempiä matkoja, koska pääsen etenemään nopeammin kuin vanhalla mummopyörällä. Tässä lajissa varustelusta on siis hyötyä ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Minä kuitenkin käytän pyörää liikkumiseen, en niinkään harrasta pyöräilyä urheilumielessä. En voi mennä ”muualle pyöräilemään”, koska liikun yleensä paikasta A paikkaan B lyhintä reittiä. Tosin Oulussa pääkaupunkiseudun tyyppistä vihamielisyyttä pyöräilijöitä kohtaan ei juuri esiinny. Oulussa pyöräillään melko paljon, mutta ovat ihmiset täälläkin todella ehdollistuneita autoiluun.

 

Kuva6.png

 

Pyöräilleissä pidän aina kypärää ja pimeällä valoa ja noudatan liikennesääntöjä. Oulussa on hyviä pyöräteitä, joilla pääsee vähän kiihdyttelemään, mutta toiset tiellä liikkuja ja mm. lapset ja koirat tulee huomioida liikenteessä ja risteyksiin aina hidastan ja pyrin itse noudattamaan samoja liikennesääntöjä kuin autolla liikkuessani. Pyöräteillä meno voi olla kuitenkin arvaamattomampaa kuin autoteillä, koska kaikilla pyöreäteillä liikkujilla ei ole ajokorttia eivätkä he välttämättä osaa liikennesääntöjä (esim. lapset) ja se täytyy ottaa huomioon.

 

Kuva7.png

 

Pyöräily on minulle tärkeä liikkumiskeino enkä voisi kuvitella elämääni ilman pyörää. Runsaassa käytössä olevaa kulkuvälinettä onkin hyvä välillä vähän huoltaa ja hoitaa. Pikkupakkasesta huolimatta saimme renkaatkin vaihdettua!

 

Pyöräiletkö sinä?

 

 

Suhteet Oma elämä Terveys Vastuullisuus

Syyllistetäänkö ihmisiä ilmastonmuutoksesta?

Kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n raportin tulosten uutisointi, on herättänyt keskustelua syyllistämisestä. Mediassa ilmeisesti syyllistetään ihmisiä siitä, että ilmasto lämpenee, että eläinlajit vähenevät, että maaperä kuivuu ja että nälkä uhkaa.

 

Kuva1.png

 

Itse en ole kokenut asiaa ihan näin. Toki, itseänikin ärsyttää mm. valtakunnan ykköslehden katastrofoiva uutisointi ilmastonmuutoksesta. Se lamauttaa. Mutta se ei ärsyttävyydessäänkään mielestäni ole syyllistämistä.

 

Jos kerrotaan faktoja, esim. että maailman valtameret ovat imeneet paljon enemmän lämpöä kuin luultiin, eläinten lukumäärä on pudonnut vuodesta 1970 alle puoleen tai että ruoan ilmastovaikutus on tähän asti arvioitua suurempi, ja asiantuntijat arvioivat sillä olevan tämän ja tämän kaltaisia seurauksia ja että asioihin voitaisiin vaikuttaa tällaisin ja tällaisin keinoin, syyllistäminen tapahtuu kyllä jossain ihan muualla kuin artikkelissa.

 

Kuva2.png

 

Olen kertonut omasta ilmastoahdistuksestani ja ymmärrän hyvin tuskan, joka syntyy, kun lukee epämiellyttäviä uutisia. Tulee turhautunut olo, tuntuu, että turmioon mennään ja ettei maailman menoon voi vaikuttaa ja että en minä ole tätä halunnut enkä valinnut eikä tämä ole minun vikani! Vaikka eilen valitsin kasvisruoan, ei sillä taida olla mitään väliä ja autostani en voisi MITENKÄÄN luopua ja se Lontoon matka, sehän oli työmatka, osittain. Kyllä jonkun muun pitäisi ottaa vastuu ja tehdä jotain, hoitaa tämä ilmastonmuutos pois päiväjärjestyksestä.

 

Kuva3.png

 

Totta kai me tulkitsemme kaikkea lukemaamme omien (ruusunpunaisten tai mustanpuhuvien tai millaisten tahansa) silmälasiemme läpi. Tekstin tulkinta ja mahdollinen syyllistyminen tapahtuvat ihmisessä itsessään ja perustuvat kunkin yksilön arvoihin ja ajatusmalleihin, jotka ovat syntyneet elämänhistorian kautta, elämäntapahtumien, sattumien, kasvatuksen, kavereiden ynnä muiden seurauksena.

 

Kuva4.png

 

Mark Manson toteaa kirjassaan, Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, että vastuu ja syyllisyys eivät ole sama asia, vaikka ne sekoitetaankin usein.  Hän kirjoittaa, että ihmiset eivät uskalla ottaa vastuuta ongelmistaan, koska sen arvellaan tarkoittavan, että ongelmat olisivat heidän syynsä. Kuka sotkee, se siivoa sotkun, niinhän meille opetetaan lapsesta asti. Mark Manson havainnollistaa syyllisyyden ja vastuun eroa ajattelemalla niitä aikamuotoina: syyllisyys on mennyt aikamuoto ja vastuu nykyhetki. Mielestäni tämä ajatus toimii tosi hyvin ilmastonmuutoksen hidastamistoimiin! Emmehän me, nykyajan ihmiset, ole keksineet polttomoottoria tai tehdasvalmisteisuutta. Monet meistä ovat syntyneet tähän yltäkylläisyyteen ja oppineet, että tätä on todellisuus ja tätä on hyvä elämä, nämä ovat tavoittelemisen arvoisia asioita ja näin täällä toimitaan. Emmekä oikein voi toimia irrallaan tästä yhteiskunnasta. Me emme oikeastaan ole syyllisiä ilmastonmuutokseen, (vaikka tavoillamme ja toimillamme edistämmekin ilmastonmuutoksen etenemistä) vaan meitä edeltävät sukupolvet vuosikymmeniä tai –satoja sitten ovat mahdollistaneet ja opettaneet meille nykyisen elämäntyylimme. Mutta he eivät ole enää täällä korjaamassa jälkiään. Se on meidän vastuullamme.

 

Ilmastonmuutos on meidän ongelmamme nyt.

 

Kuva5.png

 

Ilmastonmuutos on sen luokan asia, että ehkä siitä voi vähän tunteakin syyllisyyttä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät jakaudu tasapuolisesti, vaan niistä kärsivät eniten ne, jotka voivat siihen vähiten vaikuttaa. Niiden, joiden on mahdollista vaikuttaa olisi hyvä päästä yli syyllisyyden tunteesta ja alkaa kantaa vastuuta ongelman ratkaisemisesta. Ilmastonmuutos on niin laaja, monimutkainen ja kaikkia elämän osa-alueita koskettava asia, että meidän kaikkien täytyy kantaa siitä vastuu, henkilökohtaisesti ja yhteiskunnallisesti.

 

Kuva6.png

 

Viime aikoina mediassa on myös esitetty vastakkainasettelua yksilön valintojen ja poliittisen vaikuttamisen välille. Henri Weijo kirjoitti 19.10 Helsingin Sanomissa, että liika yksilönvalintojen korostaminen voi olla vaarallista. Tuntuu vähän hullulta, koska minusta täytyisi laittaa kaikki keinot käyttöön ja nopeasti, ja ongelmamme Suomessa on osin vastuun sysäily sinne sun tänne. Meidän kaikkien täytyy tehdä dramaattinen muutos elämäntavoissamme. Näin kirjoittaa myös Lari Rajavaara Sitran sivuilla (https://www.sitra.fi/blogit/kestava-tulevaisuus-edellyttaa-muutoksia-elamantapaamme/).

 

Kuva7.png

 

Itse en enää syyllisty ankeista uutisista. Ne aiheuttavat ikäviä tunteita, mutta yritän valjastaa ahdistuksen ja suuttumuksen tunteet energiaksi toimintaan.

 

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta