Perustin tämän blogin kahden aihepiirin ympärille: toisaalta haluan tarkastella omia kulutustottumuksiani ja opetella elämään ekologisemmin, toisaalta haluan pohtia myös muita itsensä kehittämiseen liittyviä aihepiirejä.

Tällä viikolla on vietetty Vaatevallankumous-kampanjaa, jossa vaaditaan vaatealan yrityksiä tekemään tuotannostaan läpinäkyvämpää. Valitettavan harva yritys on valmis tekemään selkoa siitä, missä ja miten tuotteet oikeasti valmistetaan. Usein vaatteen alkuperän selvittäminen on kuluttajille hyvin vaikeaa tai mahdotonta. Vaatevallankumouksen tarkoituksena onkin haastaa kuluttajat kysymään, kuka teki päälläni olevat vaatteet ja missä oloissa, sekä yritykset vastaamaan näihin kysymyksiin.

Oma vaatekaappini sisältää sekaisin ketjuliikevaatteita, kirppislöytöjä, ja mahtuupa mukaan pari suomalaista suunnittelua olevaa vaatettakin, joita toivoisin tulevaisuudessa omistavani enemmänkin. 

Uskoin aiemmin, että mitä enemmän vaatteita omistan, sen parempi. Viisi tai kuusi vuotta sitten käytin huomaamattani melko paljonkin rahaa vaatteisiin, ainakin silloiseen opiskelijan tulotasooni nähden. Ostin paljon ja halpaa. Usein minulle tuli ostoksista ”shoppailukrapula”, ja murehdin ostoksiin mennyttä rahaa. Silti löysin muotiblogeista jatkuvasti uusia asioita, jotka oli ”pakko saada”. Jossain vaiheessa ostelu kuitenkin vähentyi luonnostaan osittain siksi, että halusin säästää rahaa. Lisäksi kyllästyin siihen, että höyrähdin muoti-ilmiöihin, joita minä tai kukaan muukaan ei halunnut enää hetken kuluttua käyttää. Muistan etenkin ”mintunvihreän kauden”, jolloin kaikki tuossa värissä houkutti. Alle puolessa vuodessa väri alkoi lähinnä ällöttää, ja kärräsin kaikki tuon väriset vaatteeni kirppikselle. Sen jälkeen aloin miettiä tarkemmin, millaisiin vaatteisiin rahojani laittaisin.

Vaatteiden ympäristökuormaa heräsin ajattelemaan kolme vuotta sitten. Olin mukana kehittämässä suomalaiseen muotiin keskittynyttä nettisivustoa, joka valitettavasti päädyttiin myöhemmin hautaamaan. Tuolloin haastattelin ekologisemman vaatetuotannon puolesta puhunutta Anniina Nurmea, sekä tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalista tekstiilejä ja vaatteita valmistavaa Pure Waste Textiles -yritystä. Vaatteiden materiaalit kuluttavat luonnonvaroja ja pitkät kuljetusmatkat lisäävät myös ympäristökuormaa, puhumattakaan siitä, että pahimmillaan muutaman käyttökerran jälkeen vaate nyppääntyy ja päätyy roskikseen. Lisäksi keinokuidusta irtoavat mikromuovit päätyvät pesuveden mukana luontoon.

Miettimällä omia kulutustottumuksiaan voi säästää sekä rahaa että ympäristöä, ja samalla välttyy myös turhaan tursuavalta vaatekaapilta ja siltä vaivalta, mihin turhiksi sesonkihynttyyt tunkisi. Tarkoitukseni tässä yhteydessä myös tarjota vinkkejä fiksumpaan vaateshoppailuun, mutta koska postaus venähti näin pitkäksi, säästän vinkit myöhemmäksi 🙂

Vaateteollisuuden ongelmista ja Vaatevallankumouksesta keskusteltiin myös Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa viime torstaina.