Tulevaisuuden futaaja?

Kaikkien uni- ja syömistuskailujen lomassa, myös uusia kivoja juttuja ilmaantuu jatkuvasti. Uusi hitti on pallo. 

Kaivoimme vaatehuoneen uumenista esille minun jalkapalloni, jonka olen saanut yksi vuotiaana. Sitä on suojeltu ja varjeltu koirilta ja huolehdittu mukaan muutoissa, juurikin sitä varten, että joku päivä minun lapseni voisi leikkiä sillä. Vuosien säilyttelyjen jälkeen nahkainen pienen pieni jalkapallo on saanut uuden elämän!

Tulevaisuuden futaaja?

Ja koska olen äiti, alkoi mielikuvitukseni heti juoksemaan; ”Onpa se kiinnostunut tuosta! Jospa siitä tuleekin jalkapalloilija tyttö?” (siis missään tapauksessa hän ei ole siitä kiinnostunut koska se liikkuu ja on jotain uutta, vaan tietysti siksi, että se on jalkapallo). 

Tietysti minun mielestäni hän oppi välittömästi työntämään palloa minulle (eikä suinkaan vain huitonut palloa holtittomasti, jolloin pyöreä esine luonnollisesti liikkuu).

Äitipäät, ne on vaan jotenkin hassuja.

Noh, futaaja tai ei, pallo oli kova juttu ja mainio harhautus pinsettiotteella pikkukivien naposteluun ;) Tulee siis kuulumaan jatkossakin meidän pihaleikkeihin aivan varmasti!

 

Ehkä sitten futaajavävy?