Jumalauta, nyt nukkumaan

Mitä tehdä kun armoton iltavilli ottaa valtaansa juuri nukkumaanmenoaikaan? Kun oikein tuntuu villiltä? Silloin kun tekee mieli kiivetä sängynpäätyyn, karata huoneesta 15 kertaa, hyppiä, pomppia, kiljua ja nauraa vatsa kippuralla?

No tietysti sanotaan itselle:

 

”jumalauta, nyt nukkumaan!”

 

Että jos eilen ihailtiin, kuinka nokkelasti lapsi omaksuu kaiken mitä arkielämässä tapahtuu, niin tästä ei voi sanoa kuin: not my brightest moment as a parent, no.

 

M

 

Kommentit (7)
  1. sad but true
    18.10.2014, 10:57

    Olin viikkoa aiemmin loukannut itseni kotona (tiputin laatikon pottuvarpaalle, joka murtui) ja silloin tuli ulvottua ties mitä kauheuksia, sattui niin sairaasti.

    No, oltiin sitten ulkoilemassa ja neiti 4v kompastui. Kämmenistä ja polvista meni nahka rullalle. Ei tullut itku, ei alettu huutamaan äitiä. Lapsi vain mutisi itsekseen: ”Ai, ai saatana. Ai saatanan saatana.”

    HIUKAN HÄVETTI. No, lohduttauduin sillä, että on vähän sivistyneempää kiroilla kun sattuu tai tapahtuu muuta ”voimasanoja vaativaa”, kuin että kirosanoja käytetään puhumisen täytesanoina -tai vielä pahempaa- haukkumiseen.

  2. Meidän poika 1v 5kk kolautti päänsä tuolin selkänojaan ohi kävellessään. Päätään hieroen jatkoi matkaansa ja tokaisi ”pewkele.”

    Ei sillei elämäni ylpein hetki.

    1. No juuri näin. eikä muuten tarvitse kuin kerran kuulla niin jo on mantra tuttu.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *