Lääkäri kotiin – kun lapsi sairastaa

Vesirokko on ottanut vallan neidistä. Rakkuloita on jo jokapaikassa. Ja uusia sen kuin tulee, kuin sieniä sateella. Onneksi tervettäkin ihoa on, mutta suurimmat rykelmät ovat ikävimmissä paikoissa, kuten vaippa-alueella. Kuumekin on tehnyt paluun.

IMG_7758.JPG

isin halaus antaa voimaa <3

Tänään pikkuneidin yleisvointi on myös selkeästi huonontunut. Olotila on mennyt edestakaisin totaallisesta aivojäätymisestä hypersuperhepuleihin. Kylpy ei enää ole hyvä juttu, kun vesi kirvelee puhjenneita rakkoja. Kaksi kappaletta ”poissaolokohtauksia” ja lievä tarinä niiden yhteydessä, sai meidät suunnittelemaan lääkäriin lähtöä.

Soitin terveyskeskukseen, mutta sinnepä ei vesirokon takia ihan noin vain mennäkään, kun kyseessä on sairaus, johon ei hoitokeinoa ole. Ja odotustilaan ei korkean tartuntavaaran takia ole asiaa. Olisin saanut neidille ajan, mutta minulle äitinä oli kammottava ajatus viedä lastani tutkittavaksi paikkaan, jonne hänet hänet otetaan vastaan ”vastentahtoisesti”.

Lähin päivystävä yksityinen asema on 55 kilometrin päässä. Sitten muistin sen:

lääkärin voi tilata kotiinkin.

Soitin Stellan kotipalveluun ja siitä tunnin kuluttua mukava lääkäri istui sohvallamme. Siis VAU! Oikeasti, lapsellakaan ei iskenyt välitön ”et koske muhun, kiipeän äidin syliin turvaan” -kohtaus, kun hän sai rauhassa istua siinä ja tutkia stetoskooppia. Ei se korviin katsominen itkuitta mennyt, mutta tunnelma oli silti aivan toisenlainen.

Poissaolokohtauksia hän epäili lieviksi kuumekouristuksiksi, kun lämmpöilyä on nyt ollut jo viikon, ja ihan vain epämiellyttävään oloon liittyväksi. Korvatulehdus, joka maanantaina todettiin, ei ollut lähtenyt nykyisellä kuurilla paranemaan, joten kuuri vaihdettiin. Vanhemmille vielä tulevaa viikkoa varten sairauslomatodistus ja homma oli valmis. Aivan käsittämättömän helppoa! Stellan nettisivuilta löytyy myös maininta, että suurin osa sairaskuluvakuutuksista korvaa heidän palvelunsa, niiltä osin joilta KELA ei korvaa. Tästä en osaa oman vakuutuksemme osalta vielä sanoa, mutta selvinnee maanantaina kun teen korvaushakemuksen. Korvasi tai ei, tässä tilanteessa ainakin apu oli korvaamaton ja äidin mieli on taas paljon rauhallisempi.

Pohdintaan kuitenkin jäi, että onko todella niin, että tänäpäivänä, kun terveyskeskuksien päivystyksiinkin on pääasiallisesti soitettava ennen menoa, ei lääkäriin pääse, ellei tilanne ole jo vakava? Olisin varmasti päässyt lapseni kanssa sinne, jos hän olisi ollut jo pysyvästi poissaoleva tai esimerksi tajuton, mutta koska olin huolissani siitä, että näin oli käynyt hetkellisesti, ei ollut vielä oikea aika mennä?! Muistan myös hyvin elävästi, miten koin vastaavia tunteita synnytyksen yhteydessä: älä vielä tule tänne. Huoli toisen tilan vakavuudesta ei siis ole enää pätevä syy tavata lääkäriä, jos on kyse kunnallisista resursserseita? Oi ja voi, sanon minä.

Onko sinusta joskus tuntunut, että et ole tervetullut lääkäriin, vaikka se olisi ollut sinun itsesi mielestä aiheellista? Olenko se vain minä, vai onko tilanne oikeasti menossa siihen, että kotona odotellaan, kunnes on jo oikeasti kiire?

 

rauhallista lauantai-iltaa

M, jonka lapsi on nyt lapsi untenmailla ja äiti suuntaa saunan kautta perässä, ja toivoo, että huomenna olisi jo parempi päivä

Kommentit (5)
  1. Olin itse ollut Thaimaassa matkalla ja kaks viikkoa matkan jälkeen alko jalkapohjaa kutittamaan ihan tajuttomasti ja siihen ilmesty näppylöitä, joiden välissä meni käytävä (:Dhyi). Googlailun jälkeen selvis että tää on joku tropiikin parasiittitauti. Soitin terveyskeskukseen, kerroin taustat ja oireet + että työskentelen ravintola-alalla. Olisin saanu ajan kuukauden päähän, kun ei ole mitenkään akuutti vaiva! Menin sitten yksityiselle ja olis se ittekseenki kuulemma parantunu, mutta silti! Otti päähän, että ei ollu mitään mahdollisuutta saada aikaa sieltä.!

    T . Paula-serkku 🙂

  2. Viimeistä edellisellä korvatulehduskerralla hoitaja luurin päässä oli hyvin epäileväinen, kun kerroin että lapsen yleiskunto on hyvä, mutta hänellä on kuumetta ja rappaa korviaan, joka indikoi aika selvää korvatulehdusta oman kokemukseni mukaan. Pitkin hampain saimme ajan lääkärille ja ab-kuurihan se napsahti (nyt on muuten kolmas ohi tälle vuodelle, eli pikkuhiljaa tuubitukseen/risapoistoon..)

    Sairaslomia saa onneksi lapsen sairauden takia helposti soittamalla ja laittavat lapun sitten postiin. Siis jos on perusräkistä tai muuta joka ei vaadi lääkärillä käyntiä.

    Mutta onpa kyllä mainio palvelu tuommoinen lääkäri kotiin-homma, miettii vaikka jotain oksennustautista pikkupotilasta tai no, yleensäkin pikkupotilasta jota on todella raivostuttava raahata mihinkään.

    Mutta noin niinkun tuota edellistä lääkäriaikataistelua lukuunottamatta meillä kunnallinen on toiminut mainiosti, toki meillä vakuutuskin on, eli yksityisiäkin on jonkun verran käytetty (vkl/ilta-aikaan) jos on akuutisti tarvittu apua. Meidän yksityinen vaan on 15km kauempana kuin oma teekoo, niin ihan joka risauksesta ei sinne jaksa lähteä.

    Paranemisia nyt sinne kovasti! Meillä auttoi kutinaan silloin muuten semmoinen apteekin oma vesirokkovoide, jos en sitä ollut missään postauksessa manininnut. Rupia näppylöistä on jäänyt ihan muutama, yksi leukaan ja muutamia takapuoleen vaippa-alueelle. Toki koko viime kevään ja puolet kesää lapsi oli aika läikikäs, eli niiden näppyläikkien poistumiseen menee yllättävän kauan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *