Vähän ehkä viitteitä sait jo tästä, mutta nyt se on virallista! Ensi maanantaista lähtien olen työssäkäyvä äiti!
Kaikki tapahtui niin kamalan nopeasti, että itse olen vielä jonkinlaisessa shokkitilassa, mutta odotan oikeasti innolla (ja kauhulla) tätä uuttaa toisenlaista arkea! Miten tässä sitten kävikään näin?
Hain pitkään osa-aikaista työtä, jonka voimin jatkaa hoitovapaata ja kävinkin parissa haastattelussa. Arpa onni ei kuitenkaan suosinut, kunnes pari viikkoa sitten sain puhelun minulle sopivasta työstä, jossa oli vain yksi miinus; työ olisi päivätyö.
Pikainen lapsen hoitovaihtoehtojen selvittely, pari perhepalaveria ja löysin itseni haastattelusta. Viime torstaina sain puhelun, että halutessani työ olisi minun. Okei, tähän en ollut varautunut. Olin ajatellut, että tehtävään löytyisi varmasti joku minua kokeneempi ja pätevämpi, joten puhelu oli täysi yllätys.
Taas pari perhepalaveria ja plussien määrä puhui puolestaan; tänään olen laittanut nimeni paperiin, jonka yläreunassa komeilee ”Työsopimus”.
Ne plussat? Mitä ne oli?
Sijainti on loistava, työmatka korkeintaan 15 minuuttia autolla, bussillakin pääsee näppärästi. Työ on omaa alaani, taloushallintoa, ja askel eteenpäin uralla. Nämä on isot jutut, mutta ehdottomasti suurin tekijässä tässä sopimuksessa on se, että työ on osa-aikainen. Tai vielä parempaa: 80 prosenttisella työajalla. Palkka vastaa lähes kokoaikaista, mutta saan olla perjantait edelleen neiti S:n kanssa kotona! Voiko olla parempaa? Kotiäiti siis edelleen perjantaisin.
Entäs se lapsenhoito, kun äiti on töissä päivällä?
Loppuvuoden neiti S saa olla kotona! Äidin työpäivät jaetaan mummin ja isin kesken! Mummi hoitaa kaksi päivää ja isi kaksi, perjantai on minun. Saamme siis molemmat pehmeän laskun uuteen arkeen, minun ei tarvitse aloittaa heti hoitoonlähtöhärdelliä ja neiti saa kotona totutella siihen, että Äiti ei olekaan kotona joka päivä. Ihana Mummi ja ihana Isi! <3
Ensi vuoden alusta neiti aloittaa perhepäivähoitajalla, joka sekin näyttäisi järjestyvän hyvin!
Tiedättekö, tunnen itseni tällä hetkellä todella onnekkaaksi! Kaikki työhön lähtöönliittyvät haasteet, hoitojärjestelyistä ja työajoista lähtien näyttäisi järjestyvän kuin itsestään ja minulla on tunne, että voin hyvillä mielin aloittaa uutta vaihetta elämässäni.
Sanoinko jo, ihana Mummi ja ihana Isi? <3
Kaikki kuvat mitä aiheesta löysin, oli tätä luokkaa. Should I worry?
(Kuva)
Entä blogi?
Kasvukäyrillä -blogi jatkaa elämäänsä, muuttaen varmaankin hieman muotoaan, luonnollisesti, kun ruudun takana ei enää istu kokoaikainen kotiäiti. Sen millaiseksi se muuttuu, vai muuttuuko, nähdään varmasti myös vasta uuden arjen vallattua kotimme! Toivottavasti pysytte seuraamassa jatkossakin! <3
Onko sinulla kokemusta aiheesta? Miten töihin lähtö vanhempainvapaiden jälkeen sujui?
Luulen, että tämä on oikeasti hyvä juttu, mutta vasta käytäntö taitaa kertoa totuuden?
Wish me luck! 🙂
