Viikonlopun helteet ajoivat meidätkin eilen rannalle. 

Ystäviemme neidille lainaama UV-uimapuku suojasi auringon poltteelta ja neiti sai temmeltää hiekalla, kahlailla vedessä ja touhuta kaikessa rauhassa. Hän tuntuikin nauttivan hurjasti. Taitaa tulla yhden sortin vesipeto! 

vettä kohti!

Vedessä hauskinta oli ehdottomasti kyykkyjen tekeminen. Pari askelta ja kyykky, pari askelta ja kyykky, istumaan, ylös, pari askelta kyykky. Aallot olivat myös kova juttu.

Pyyhkeillä istuskellessa sen sijaan vauvan lehden lukeminen äidin kanssa oli ehdottomasti se mielenkiintoisin juttu. Ja eväiden syönti. Hiekalla kuorrutetut omenan palat on varmasti todella hyviä 😉

Sitten löytyi se kivi. Matkalla isin kuo takaisin uimaan. Se reilun sentin per sivu ja niin houkuttelevan näköinen, että se oli sujautettava suoraan suuhun. Ja koska kivi oli niin herkullinen oli se (ilmeisesti) nielaistava saman tien, sillä äidinkin sormet ovat nopeat keräämään niitä pois suusta ja jos ei ole todella nopea saattaa menettää herkkupalan. Sinne se siis ilmeisesti meni, sujuvasti suoraan kurkusta alas. Ei sitä siellä suussa ainakaan enää sekunnin sadasosan jälkeen ollut, kun tungin omat sormeni perässä. 

Ja kyllä äiti taas niin mielensä pahoitti, että sitten lähdettiinkin kotiin.

Kivipostia odotellessa.