Tulevaisuuden futaaja?

Kaikkien uni- ja syömistuskailujen lomassa, myös uusia kivoja juttuja ilmaantuu jatkuvasti. Uusi hitti on pallo. 

Kaivoimme vaatehuoneen uumenista esille minun jalkapalloni, jonka olen saanut yksi vuotiaana. Sitä on suojeltu ja varjeltu koirilta ja huolehdittu mukaan muutoissa, juurikin sitä varten, että joku päivä minun lapseni voisi leikkiä sillä. Vuosien säilyttelyjen jälkeen nahkainen pienen pieni jalkapallo on saanut uuden elämän!

IMG_3353.jpg

IMG_3347.jpg

IMG_3349.jpg

Tulevaisuuden futaaja?

Ja koska olen äiti, alkoi mielikuvitukseni heti juoksemaan; ”Onpa se kiinnostunut tuosta! Jospa siitä tuleekin jalkapalloilija tyttö?” (siis missään tapauksessa hän ei ole siitä kiinnostunut koska se liikkuu ja on jotain uutta, vaan tietysti siksi, että se on jalkapallo). 

Tietysti minun mielestäni hän oppi välittömästi työntämään palloa minulle (eikä suinkaan vain huitonut palloa holtittomasti, jolloin pyöreä esine luonnollisesti liikkuu).

Äitipäät, ne on vaan jotenkin hassuja.

Noh, futaaja tai ei, pallo oli kova juttu ja mainio harhautus pinsettiotteella pikkukivien naposteluun 😉 Tulee siis kuulumaan jatkossakin meidän pihaleikkeihin aivan varmasti!

 

Ehkä sitten futaajavävy?

 

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe

Ruokalakko – man i hate it

Meidän pieni hoikkelikoikkeli neitimme on tehnyt ruokalakon. Tai tarkemmin sanottuna lusikkalakon. Parin viikon ajan syöminen on ollut enemmän tai vähemmän tahtojen taistelu ja viime päivien aikana meno on mennyt suoraan sanottuna mahdottomaksi. Neiti pitää suunsa visusti kiinni ja minä anelen syömään (itku kurkussa). Ei kai lapsi itseään nälkään tapa, mutta kun ne kasvukäyrät. Yhtään ei sen paino-pituus suhteen tarvitsisi enää tulla alas päin tai minut ristiin naulitaan neuvolassa (tai ainakin minusta tuntuu siltä).

Syitä lakkoiluun on varmasti monia; hampaat, liikkumistouhut jne jne. Ikävä kyllä niillä syillä ei lasta ruokita. Aikani surkuttelun jälkeen olen luovuttanut pikkuhiljaa alkanut antamaan ruokaa, jonka S voi syödä itse. Kaikki pienet palaset kun kerääntyvät pöydältä näppärästi suuhun ”mammamamamamam” muminan saattelemana. 

img_2474.jpg

Aamiaspuurot ovat historiaa, meillä syödään nyt ruisleipää ja hedelmäpaloja. Välipalaksi maitoa ja hedelmä-/vihannespaloja tai sitten Semperin Smoothieita vauvoille, ne kelpaavat suoraan purkista suuhun puristettuna.

Tänään tarjolla on äidin tekemät broileripyörykät pilkottuna, makaroonia ja kurkkua. Yritys palkittiin ja neiti veteli palaset tyytyväisenä nassuun!

Äiti – S 6-0!

Broileripyöryköiden resepti oli näyttää tältä:

  • 3-4 rkl broilerin jauhelihaa
  • hienonnettua punaista paprikaa
  • hienonnettua sipulia
  • 2 tl kauraryynejä
  • 1 rkl (noin) kananmunanvalkuaista
  • 1/8 tl valkopippuria
  • 1/2 tl kuivattua basilikaa

Pyörittelin neljä pullaa ja paistoin uunissa 200 asteessa 25 minuuttia. EDIT: isi sano et lihaa oli enemmän ku 2 ruokalusikallista

Aika helppo kun itselläkin oli broileripullat ruokalistalla. Ja jos lisäisi suolan ja vähän mausteita, maistuisi ne itsellekin.

Totaalimuutos ruokailutapoihin on siis kynnyksellä ja jos joltain löytyy hyviä vinkkejä sormiruokailun saloihin ja sukkana uppoavia ruokalajeja 8,5kk vanhoille vauvoille, hyviä aamu-/iltapaloja, niin kaikki vinkit ovat tervetulleita, suorastaan rukoilen niitä.

Apua!

 

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ajattelin tänään