Neiti S:n ja minun päivääni kuuluu monta erilaista rutiinina tiettyyn kellonaikaan tapahtuvaa asiaa, kuten aamupuuro, lounas, ulkoilu, välipala ja päiväunet, mainitakseni muutaman. Päiväunia S nukkuu kahdet. Toiset iltapäivällä noin kello kahdesta neljään ja toiset; ne ovat salaisuus.

Kerron nyt tämän teille, mutta älkää kertoko Isille 😉

Neiti herää kello 6.30 joka aamu, nukuttuaan kymmenen tuntia sikeää unta. Ei siis toiveita uudelleen nukahtamisesta, päinvastoin, neidin päivän vilkkaimmat (äänekkäimmät) tunnit sijoittuvat juuri aamuun. Heti maidon juonnin jälkeen se alkaa. (Anteeksi naapurit, S vain todella pitää siitä marakassista.) Kello 8.00 me syömme aamupuuron, sitten me menemme nukkumaan.

Me emme nukuta neitiä maidolla, se ei ole ollut tarpeellista, S kun on lähes aina nukahtanut hyvin omaan sänkyynsä. Emme siis nukuta neitiä viereenkään, vaan viemme hänet sänkyynsä ja hetken hulinan ja mölinän jälkeen nukahtaa sinne tyytyväisenä. Päiväunet S nukkuu rattaissa. 

Niin, paitsi ne yhdet, arkisin. 

Nämä päiväunet on spesiaalit, ne ovat äidin ja neidin yhteiset. Niille mennään maitopullon kanssa, ne nukutaan Äidin ja Isin sängyssä, kainalokkain ja ne kestävät kaksi tuntia. Ja yleensä neiti herää ensin. Hän on hienosti oppinut potkimaan myös äidin hereille kantapäillään (toisinaan se osuu olkapäähän, toisinaan poskeen). Heräilemme kaikessa rauhassa sängyllä hassutellen. Nämä ovat päivän parhaat päikkärit, ehkä parhaat mitä olen ikinä nukkunut.

Tämän jälkeen jatkammekin päivää taas rutiinin lailla, lounas, ulos, välipala, päiväunet jne jne jne, mutta ne päikkärit ne on parasta!

Pystyisitkö muka sinä vastustamaan tuohon viereen köllähtämistä? Minä en ainakaan <3

PS. Huomenna lähdemme koko perhe juhannuksen viettoon Saareen, mitäköhän kaikkea sitä pitäisi pakata? Koko asunto?!