Apsi Apinan tarina
Pari kirosanaa tuli esitettyä juuri ennen juhannusta pakkaamisesta ja tavaran määrästä, joka vauvaperheen mukana kulkee. Pakkasin tavaroitamme yömyöhään ja nukuin kuin tukki koko loppuyön. Uuvuttavaa puuhaa!
Aamuinen lähtökään ei sitten mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Olimme luvanneet olla haettavissa Kasnäsin satamasta kello 12, joten herätys olisi noin kahdeksan aikoihin. Neidille puuro, kylmät ruoat autoon ja menoksi. Yksinkertaista eikö totta?
Kuinkas sitten kävikään?
Meidän maailman luotettavin nahkaherätyskellomme, neiti S, päätti, että juuri juhannusaattona on oikea vetäistä ne 13 tunnin yöunet! Ikinä ei ole vielä tapahtunut tällaista! Kello 8.45 alkaa kuulumaan iloista hihkumista viereisestä huoneesta. Lähtöön puoli tuntia aikaa! Onko joku kuullut vauvaperheestä joka on autossa puolessa tunnissa heräämisestä? En minäkään. Eikä muuten oltu mekään. Tunti (se pakollinen) siinä meni.
Puoli tuntia myöhässä aikataulusta, olimme kaikki autossa ja tyytyväisiä siitä, että olimme pakanneet kaiken illalla, niin mitään ei ollut jäänyt kotiin. Ainakaan mitään kovin tärkeää.
Tunnin ajomatkan jälkeen S alkoi väsyä, ja silloin se iski. PUPU! RUMPALI! MISSÄ ON RUMPALI?
Kotona köllöttelemässä neidin pinnasängyssä tietysti. Se yksi asia, jota ei olisi saanut unohtaa. Neiti ei syö tuttia vaan pupu on hänelle se tutti. Voitte vain kuvitella kuinka oleellinen osa hyviä yöunia tämä kyseinen pupurätti on. Ja minä olin unohtanut sen kotiin.
(Soitin muuten omalle äidilleni ja ilmoitin antavani hänelle anteeksi kaikki ”unohdukset”, jotka hänelle oli sattunut minun lapsuudessani, ja vähän myöhemminkin.)
Hätävararatkaisuksi kurvasimme sen kolmekirjaimisen koko Suomen vallanneen huoltamoketjun liikkeen parkkipaikalle ja mukaamme lähti Apsi Apina. Rakkautta ensi silmäyksellä! Neiti haliruttasi apinan avulla itsensä uneen. Huh.
Pupua ei kukaan kaipaillut viikonlopun aikana (paitsi äiti) ja yöt nukuttiin kaikessa rauhassa, Apsi Apina kainalossa. Ja kun vihdoin kotona Rumpali pääsi kainaloon, oli jälleennäkemisen ilo niin valtava, että nukahtamisestakaan ei meinannut tulla mitään 😉
Tarinan opetus: Äitikin on vain ihminen ja vielä melko hajamielinen sellainen.
Korvaava tuote
