Pitkästä aikaa. 

Aika, se kuluu ja lentää siivillä. En ole edes ehtinyt ajattelemaan koko blogia viime viikkoina. Aika, se rytmitetään. Neiti S:n päivään kuuluu nykyään kaksi puuroa, kaksi kasvis/liha-ateriaa ja keskimäärin viisi maitoateriaa, päiväunia on kahdet, iltapesuille ja yöunille ryhdytään klo 20.30. Tämän kaiken mahduttaminen kolmeentoista tuntiin vie kaiken huomioni ja aikani. Neiti myös vaatii aivan uudella tavalla huomiotani hereillä ollessaan, hän kun osaa jo hienosti haluta asioita; syliin, tuo lelu tuossa, anna kaukosäädin, tahdon koiran luo. Havaintona (positiivisena), mitä touhukkaammaksi neiti muuttuu, sitä touhukkaammaksi muuttuu äitikin ja kotikin alkaa olemaan pääosin järjestyksessä päivästä riippumatta.

Viime viikonloppuna vajaa puolivuotias prinsessamme sai vihdoin oman huoneensa ja siirtyi sinne nukkumaan, neiti on jo isopieni 🙂 Hienosti nukahtaa omaan huoneeseensa aivan kuten ennenkin ja heräilee yösyönnilleen vasta neljän – viiden aikoihin, ihanaa! Äitikin nukkuu paljon paremmin, kun ei herää joka tuhahdukseen. Itkuhälytin on vielä unikaverina, niin kuulee kaikki peitonkin kahinat ja lievittää äidin eroahdistusta 😉

Tältä siellä nyt näyttää:

Sänky on IKEAn Stuva ja siitä puuttuu vielä alalaatikot, kuten kuvasta näkyy. Mobile ja hyllyn päällä oleva taulu, ovat Mamas and Papas, once Upon a Time -sarjaa, myös kattolamppu on samasta sarjasta (r a k a s t a n kyseisiä vauvatavaroita, ne ovat niin suloisen hellyyttäviä!), posliinitaulut sen sijaan ovat oman lapsuuden huoneeni seinältä, ja kylläpä tuntuikin ihanalta ripustaa ne nyt neidin iloksi.

Toiselta puolelta löytyy neidin vaatelipasto, sekä ensimmäinen hankinta, jonka tein, kun neiti alkoi ilmoittelemaan tulostaan: sydän lampunvarjostin, joka löytyi Cobellosta.

Olen tyyytyväinen, huone vastaa omaa mielikuvaani siitä ”täydellisestä vauvan huoneesta”, josta neidille haaveilin.

Ja sitten se aika, se näyttää nyt lounasta. Toivottavasti tällä kertaa ei kulu viikkoja ennenkuin löydän taas hetken istahtaa tähän.

PS. Kiitokset neidin huoneen valmistumisesta kuuluvat kuivausrummulle, joka kotiutui viime viikolla, ilman sitä en ikinä olisi selvinnyt siitä ”varaston tyhjennyksestä”, joka huoneessa oli tehtävä ennen kuin pääsi edes asiaan.