Kymmenen vuotta sitten Kaisaniemi Popissa oli ihan tavallinen kaveriporukka viettämässä oikeastaan ihan tavallista lauantai-iltaa. Joukossa mukana 19-vuotias tyttö (hitto, aikuinen ja kaikkee, jos siltä tytöltä ois sillon kysytty!). Ja sitten paikalle tuli sen tytön mielestä ei ollenkaan tavallinen poika. 

Ja sit se sanoi ”Moi”. Ja se tyttö oli myyty. 

Vaan eipä osannut tyttö haaveillakaan, että se sama poika olisi kymmenen vuotta myöhemmin tuolla takapihalla leikkaamassa nurmikkoa. Vai olisiko pitänyt uskoa, kun sanottiin, että musta tulisi emäntä loppuelämäksi 😉 <3

Kymmenen vuotta! Se on muuten melkoisen pitkä aika, ottaen huomioon, että vasta toinen meistä on täyttänyt kolmekymmentä. Niihin vuosiin on mahtunut mieletön määrä onnea, lukemattomia riitoja, vielä useampia sovintoja, vuosi ”asumuserossa”, ja paluu saman katon alle. Naurua, itkua, räkätystä ja pieruja, huutoa ja hiljaa kuiskattuja sanoja. Aivan kaikkea. Kymmenen vuotta, jotka ovat tehneet meistä meidän perheen <3

Lämpöistä loppuviikkoa toivottelee

M, joka ikkunasta ulos katsellessaan miettii, että on siinä vieläkin sitä jotain kun se saa ton haravoinninkin näyttämään jotenkin hyvältä

PS. Se tyttö kymmenen vuotta sitten muuten näytti tältä: