Pomp de Lux – no nyt mä ymmärrän

Pomp de Lux, lastenvaatemerkki, jota monet ystäväni, äitibloggaajat ja ”äitityypit” joiden kanssa on pikaisesti vaihdettu muutama sana siellä täällä, ovat kehuneet. Tai oikeastaan jopa hehkuttaneet. Olen aina ollut enemmän tai vähemmän skeptinen kuuntelija, enkä oikein ole löytänyt sisäistä ”vaatekutsuäitiäni”. Näin ollen neiti S:n vaatevalikoimastakaan ei ole niitä löytynyt, ennen kuin nyt.

img_6021.jpg

Pomp de Lux haaremihousut pienille tytöille sekä body

Päätin uudelle paikkakunnalle muutettaessa käydä tutustumassa paikalliseen Mannerheimin lastensuojeluliiton ylläpitämään perhekahvilaan, meillä kun on perjantait kotipäiviä neidin kanssa edelleenkin, ja paikalla sattui silloin olemaan Pomp de Luxin esittelijä vaaterekkeineen. (Virhe.) Ja niinhän siinä kävi, että äiti meni ja hullaantui: ihania vaatteita!

img_5997.jpg

Pomp de Lux body ja pieni haaveilija <3

Värimaailmat iskivät minuun täysillä: hempeä roosa, harmaa, oliivi ja hailakka keltainen. Näppituntumalta materiaalit tuntuivat pehmeiltä ja laadukkailta, eikä hinnatkaan olleet mitään mitä monella muulla suositulla merkillä on. Testissä tuotteet eivät vielä ole olleet eli pesunkestävyydestä en osaa sanoa, osaako joku muu? Mutta palaan siihen, kunhan vaatteet ovat käyneet muutaman kierroksen koneessa.

Parasta tietoa mielestäni oli kuitenkin se, että minun ei tarvitsekaan löytää sisäistä ”vaatekutsuäitiäni” vaan vaatteet ovat saatavilla myös verkkokaupasta. (but never say never: nyt jo vähän houkuttaisi järjestää ihan omat kutsut!?)

img_6023.jpg

img_6015.jpg

 

Osaisiko joku kertoa mistä äitikin saisi tuollaiset housut? Ne näyttää niin mukavilta!

 

Onko sinulla kokemusta Pomp de Luxista tai muista ”kutsuvaatteista”? Hitti vai huti?

 

mukavaa viikonloppua

M

Muoti Ystävät ja perhe Ajattelin tänään Trendit

Mä vähän nostan tätä, ettei mitään satu.

Auto täynnä ihmisiä ja takakontti täynnä tavaraa. Ruokakassit päällimäisenä ja farmariauton takakontin ja takapenkin välinen turvaverkko alhaalla. Minä istumassa keskelle ja ilman liikettäkin kontissa oleva ruokakassi uhkaa tyhjetä niskaani. Ei puhettakaan, että jaksaisin alkaa tyhjentämään koko konttia, että verkon saisi nostettua.

”Odota hetki, mä vähän nostan tätä niskatukea, ettei mitään satu jos tulee äkkijarrutus.”

img_5985.jpg

 

Niskatuki jumissa, kaikki voima käyttöön, niin eiköhän se niskatuki (ja peukalo) iskeytynyt auton kattoon. Ei murtuneita luita, mutta kaksi rikkinäistä niveltä. Enkä muuten laittanut sitä niskatukea edes takaisin paikoilleen.

 

Lääkärisetä kertoo illalla, kuinka pitkäksi ajaksi olen tuomittu elämään yksikätisenä. Toivottavsti ei kovinkaan pitkäksi, sillä olen melko varma, että maailmassa on helpompiakin asioita kuin esimerkiksi 1,5 -vuotiaan pukeminen yhdellä kädellä 😉

 

aurinkoista päivää ja terveiset täältä toipilaskodista!

M

 

Suhteet Oma elämä Terveys