Joululahjat – (almost) check!

Joulukuu. Joulahjat. Stressi. Etenkin nyt kun työ nappaa arjesta ison palan, eikä aika tunnun riittävän mihinkään. Veronpalautukset kilahtavat huomenna tileille ja viimeistään silloin kaupat täyttyvät innokaista, pahantullisista, tönivistä, parhaista tarjouksista kilpailevista lahjanhankkijoista. Edes minua, joka pitää shoppailusta, noh liikaa, ei huvita ajatus noista ryysisksistä. Puhumattakaan lapsen kanssa lähtemisestä, APUA.

Tiedättekö mitä, minä olen perheenii (ja parin muunkin, hihi) lahjat hankkinut jo! Viime viikonloppuna, lauantai iltana äitini sohvalla köllien. Stressitöntä se ei siltikään ollut, Stockmannin verkkokauppa toimi huonommin kuin Hullujen Päivien aikaan! (Ehkä pari muutakin ostajaa?) Silti, se oli huomattavasti miellyttävämpää, kuin työpäivän päälle (tai lauantaina) kauppaan änkeytyminen, ja paketit toimitetaan Mummin varastoon odottamaan jouluaattoa, pois isin Neidin uteliailta silmiltä. Eipä pääse kiusaus yllättämään 😉 

(Oikeasti, niitä ei voi tuoda kotiin, koska minä en pystyisi pitämään niitä salassa, vaan antaisin ne kuitenkin jo etukäteen. Kyllä, niin on käynyt monesti!Olen maailman surkein yllätysten säilyttäjä! Tekisi mieli kertoa teillekin, mutta taitaisin paljastua? Ääh.)

img_5141.jpg

Muutama yhteisesti hankittava lahja on vielä hankimatta ja niiden hankintaan on varattava yksi lauantai, mutta sitten ne oli siinä! (Vai löytäisinköhän ne kuitenkin Hertan vinkkien avulla?)

Varsinainen joulutouhu alkaa meidän perheessä sunnuntaina kun menemme koko perhe Ravintola Sipuliin nautiskelemaan joulubuffetin antimista. Vesi on jo kielellä <3 

 

Miten sinä hoidat joululahja hankinnat? Entä minne ne piiloitetaan? 

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Ensimmäinen adventti – lunta!

Joulukuu ja ensimmäinen adventti toi Tampereelle lumen. Neidille se tarkoitti ensikosketusta tuohon valkoiseen höttöön, joka peittää maan ja puut huntuunsa.

Ulos lähtiessämme kiljuen ulos juoksemisen sijaan neiti S pysähtyi kuin seinään valkoisen maiseman nähdessään. Höh-öh! Kädestä piti pieni ihmettelijä taluttaa ulos, kun ei ihmetykseltään kyennyt kävelemään.

Eipä siinä kuitenkaan kauan nokka tuhissut kun uteliaisuus oli jo ottanut vallan ja tuttu touhukkuus ilmestyi taas.

img_1490.jpg

Ja ei muutakuin eteenpäin!

Neidin kävely on muuten jo niin sujuvaa, että ulkonakin painellaan menemään omin jaloin. Ja nopeasti. Turvareppu on kirjoitettu joulupukinlistalle, äidin toimesta. Lumessa haastetta oli astetta enemmän, kun suojalumi pakkautui kengänpohjiin, mutta vähän tuo menoa hidasti!

Mitäs me lumesta sitten tuumasimme?

img_1463.jpg

Aika nasta juttu!

img_1485.jpg

Pakolliset lumipallot. Yritin kyllä tehdä pientä lumiukkoakin, mutta se jäi vain yritykseksi; neiti S rikkoi sen aivan yhtä nopeasti kuin kaikki hiekkalinnarakennelmien alutkin. Siispä oli tyydyttävä palloihin, neidistä nekin olivat onneksi jo enemmään kuin tarpeeksi riemastuttavia <3

Minulle sen sijaan se tarkoitti kaivattua valon pilkahdusta pimeyteen. Olen jo pitkään haikaillut valosta pimeään asfalttiviidakkoon. Etenkin nyt kun alkuviikko kuluu työhuoneen keinovalossa, tuntuu minusta siltä ettei ulkona ole sitä oikeaa valoa ja raikkautta ollenkaan. Kotona lunta ei valitettavasti ole vieläkään, mutta ehkä jo kohta?

img_1494.jpg

Voi kuinka kauniiksi maisema muuttuikaan kun valkoinen otti vallan!

Kotiin päästyäni kaivoin jouluvalot esille, asettelin neidin pikkujoululahjatontun kynttilöiden viereen ja aloin haaveilemaan joulukinkusta! Vaikka en erityisemmin jouluihmiseksi (lue: hössöttäjäksi) tunnustaudukaan, niin kyllä siinä silti on sitä jotain!

 

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille ja toivotaan yhdessä sitä valkoista valoa jo tänne pääkaupunkiseudullekin, jookos!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat