Yhdessä

Neiti S:n lähetyessä kovaa vauhtia kahta vuotta alkaa myös leikit ja touhut muuttamaan muotoaan. Pitkään olemme olleet pisteessä, jossa leikkeihin on kaivattu vanhempaa lähes koko aika ja päiväkodissakin leikit ovat olleet joko soololeikkejä tai aikuisen kanssa. Nyt tämä näyttäisi kuitenkin olevan muutosraiteella. 

Edelleenkin vanhemman läsnäolo on suotavaa, mutta vielä tärkeämpää on, että kaikki pehmolelut ovat touhuissa mukana. Kuten esimerkiksi kirjoja lukiessa.

”Uninalle, ittu shiinä.”

”Mikä tämä on?”

”Se on juna.”

”Mikä tämä on?”

”Se on ääteö.”

”Onko kiva kiia, onko?”

DSC_0246.JPG

Päiväkodista puhuttaessa kaverit alkavat myös saamaan jatkuvasti suurempaa roolia. Eikä pelkästään ne, joilla on pikkarit. Aikaisemmasta soolotouhuilusta poiketen saamme myös usein hakiessamme todistaa, kuinka pihalla pompitaan ja juostaan kaverin kanssa käsi kädessä. (Kyllä, pakahdun <3)

DSC_0240.JPG

”Mikä tämä on?”

 

Leikeissä toistuu kaikki meidän arkemme kuviot ja fraasit ja vierestä seuratessa ei voi kuin ihmetellä, kuinka hyvin hän onkaan omaksunut ne (vaikka niiden noudattaminen onkin ihan tuurista kiinni, kun ne osuvat omalle kohdalle ;))

 

M,

joka myöntää kysyvänsä lapselta aina herätessä ”Oliko hyvät unet, oliko?”

 

 

 

 

 

Kommentit (2)
  1. Meidän tytöllä on vauvanukke, jota hän hoitaa todella intensiivisesti. Vauvalle tehdään myös esim. samat iltarutiinit kuin meidän tytölle, ja toden totta, on hauskaa (ja joskus myös vähän noloa) peilata itseään lapsensa leikeistä.

    1. Meillä myös vauvanukke kovassa käytössä ja niitäkin touhuja on niin huvittava (ja noloa) katsella. Mikä sielun peili!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *