Vauva tulee – en aio muuttua

”Äidiksi tuleminen ei muuta minua ollenkaan. Tulen jatkossakin haluamaan samoja asioita kuin ennen.” Tämä on useiden vauvaa odottavien vanhempien suurin harhakuva.  Muistan itsekin ajatelleeni, että minä en ainakaan aio muuttua vain siksi, että saan vauvan. Ystävällenikin sanoin, että sanot sitten, jos alan muuttua liikaa. Pelotti se ajatus, että olisinkin yhtäkkiä joku muu. Joku joka ei enää haluaisikaan kävellä baarista kotiin auringon noustessa. Joku joka suunnittelisi tulevaa hyvin tarkkaan etukäteen. Tai joku joka ei nauttisikaan hyvistä kirjoista ja kauniista vaatteista. Joku joka ei näkisi ystäviään enää koskaan.

Se kai meitä aina pelottaa, muutos. Minuakin myönnän. Olisinpa vain tiennyt, kuinka hyvältä muutos voi tuntua. Ajattelin, että se on jotain epämiellyttävää. Mutta se onkin jotain paljon parempaa kuin aikaisempi.

Muutuin, mutta olen silti minä. Pidän edelleen siitä, miltä Helsinki näyttää aamuhämärässä. Haluan vieläkin satsata pukeutumiseeni. Aion nähdä ystäviäni ja parantaa maailmaa yksi viinipullo kerrallaan. Pidän edelleen samoista asioista. Yksi asia on vain ylitse muiden. Se makaa tuossa olohuoneen lattialla jalkojaan heilutellen ja kuolaten. Teen juttuja, joista nautin sen ehdoilla. Joka tarkoittaa muun muassa sitä, että saatan vilkaista uuden vaatteen pesulappua tarkemmin ennen kortin vinguttamista. Vaatteen kuivapesu tai pesukielto kun on hieman hankala juttu, jos joku oksentaa päällesi päivittäin.

Äiti – kaunein sana ja hurja seikkailu. Mitä kaikkea opinkaan ja havaitsenkaan matkan varrella, siitä kirjoitan täällä blogissa.