Siellä ne nököttävät, kaapin uumenissa: Marc Jacobsin täydellinen pitsimekko (liian pieni), vino pino epäimartelevia puuvillateepaitoja (kutistuneet muodottomiksi), eri värisiä farkkuja, juhlamekkoja ja kasa eri kokoisia nahkalaukkuja. Ja joka päivä toisensa perään valitsen päälleni ne samat farkut, paidat ja mekot. Olisiko aika luopua?

Huomaan, että moni on herännyt samaan aatokseen, niin Missä olet Laura -blogin Laura kuin Eeva Kolu. Tavaramäärä ahdistaa. Kuluttaminen ahdistaa.

Ei tarvitse olla trenditutkija huomatakseen, että valloilla on less is more -trendi. Kaipaamme takaisin perusasioiden äärelle: luontoon, perheen pariin. Valitsemme materian sijaan elämyksiä. Työskentelemme mieluummin kivassa paikassa pienellä palkalla kuin valitsemme hienon tittelin ja vietämme pitkiä päiviä ylitöissä. Olemme valmiita asumaan pienemmissä asunnoissa, jotta saamme enemmän aikaa itsellemme ja olemme lähellä niitä kaipaamiamme elämyksiä. Sisältö ratkaisee. Elämän sisältö. Onnellisuus. Ja se ei tule materiasta.

Tällaista mietin tänään samalla kun selaisin Facebookin vaatekirppisryhmää. Ja kun myyntiin tupsahtivat kauniit Samujin ballerinat, olin jo huutamassa, että tää mulle jonojonojono! Kunnes pysähdyin miettimään, halusinko niitä oikeasti. Ja en halunnut.

Aivan kuten Laura ja Eevakin, huomaan kaipaavani enemmän tilaa hengittää. Ja jotenkin materian määrä rajoittaa sitä tilaa. Siksi siis aion tästä lähin pitää parempaa huolta lempivaatteistani. Ja hankkitua eroon niistä kaapin perukoille jääneistä ihanuuksista, joita en tule koskaan käyttämään. Panostan sen sijaan siihen, että käyn enemmän keikoilla, matkustan, luen, treenaan ja hemmottelen itseäni ja läheisiäni.

Klik. Kuvan lataus Facebookkiin, esittelyteksti ja siellä se on. Kolme vuotta kaapissa käyttämättömänä kummitellut pitsimekkoihanuus. Eikä edes tunnu kovin pahalta. Toukokuun lopun Pariisin-reissua odotellessa.