Töitä, tiskejä ja päiväkotipöpöjä – ihana arki

Ei niitä turhaan kutsuta ruuhkavuoksiksi. Aloitin blogin reilu vuosi sitten. Vankka aikomukseni oli kirjoittaa säännöllisesti siitä, miten elämä muuttuu vauvan tulon myötä. Tulos: yksi postaus. Nyt täytyy vain ihmetellä, että mihinkäs se aika katosi.

Reilun vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olen mennyt naimisiin, aloittanut työt, ostanut uuden asunnon… Eikä vauvakaan ole enää mikään vauva, vaan kohta kaksivuotias taapero. Ja aika tuntuu taas kypsältä kirjoittamiselle. 

Blogissani tulen äitiyden sijaan pohtimaan elämää ja arkea. Kaikessa sen kauneudessaan ja kaameudessaan. Miten kurahousujen putsauksen ja nuhanenän pyyhkimisen ohella saa pidettyä huolta myös itsestä ja parisuhteesta? Blogi on keino tarkastella itseä ja omia ajatuksia – kuka minä olen ja mistä minä nautin. Mistä on hyvä elämä tehty? Tällä hetkellä se on tehty rauhallisista aamuista, hyvistä kirjoista, kyynelistä, terassin sisustuksen suunnittelusta, kosteista suudelmista ja sanasta äiti. Huomenna ehkä myös jostain muusta.