Koen olevani iltaihminen ja pimeän ystävä, mutta eilinen ja tämä aamupäivä on muistutellut taas sen että tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa.

Eilinen oli harmaa ja sateinen, mistä en yleensä valita, mutta se tahtoi painaa hieman päälle.. Liekö univeloilla ja viinillä tekemistä mielen solmuun menemisen kanssa? Murehdin menneitä, pelkäsin tulevaa ja aloin jopa potea maailmantuskaa. Normaalisti tämä übertunteellinen humanisti on kerrallaan negatiivinen viisi minuuttia tai ehkä jopa tunnin. Nyt se veikin koko päivän eikä päivästä tullut sitä ”perinteistä rentoa syyspäivää kera kirjan ja kaakaon”.

Nyt on taas rento fiilis ja asenne kohdillaan – vaikka onkin maanantai. En oikein nauti aamuista, mutta tänään taas ei ole ollut valittamista: aamulenkki joenvartta pitkin nauttien auringosta, kevyesta huurusta ja jäisen joen natinasta. Ei kiirettä. Ja kavereitten tapaaminen koululla lounaan äärellä – ilman että muuten olisi syytä olla koululla. Ei luentoja, vain tentti perjantaina ja siihen asti omatoimista opiskelua. Luinkin siis mailin ja lehdet antaumuksella – Spofity auki luukuttaen Adam Lamberttia (kyllä tänään lehdet sai aikaan nousemaan taas sen Lambert -feverin!).

Tässä se menee viikko menee kun alku on lupaava. Vähän kerrallaan pieninä kakkuina sosiaalipedagogiikkaa, omia aikatauluja ja teetä.

PS. Muita keillä on iskeny hinku maaliskuussa Hartwallille? Tarkastaessa lipunmyynnin alkua Hesarin Nyt-liitteestä huomasin hauskan Youtube-videon alalaidassa: http://nyt.fi/20111222-iisalmelaismies-lepyttelee-adam-lambertia-herkaellae-biisillae/?ref=lk_nyt_po_1 Synnyinseutujen mies tuntuu ihan tunteella laulavan Olvin lippa vinossa..