Ennen ei aina ollut paremmin…

Lumi on kuorruttanut ihanasti meidän talon ja pihalla olevan remonttijätteen. Ulkoa katsottuna kaikki näyttää kauniilta ja idylliseltä. Talon sisällä on kuitenkin idylli kaukana. Tai riippuu tietysti mistä tykkää…

Kaikki seinät ja lattiat on nyt avattu ja viime viikolla kävi imuriauto imemässä viimeisetkin purut pois. Vaikka jossain vaiheessa otti aika pahasti päähä, että pitää purkaa näin paljon, niin ei se kuitenkaan ole ollut turhaa. Yläkerrasta paljastui mielenkiitoisia tee-se-itse -ratkaisuja, joita ei oltaisi muuten havaittu. Esimerkiksi kantavia rakenteita on aiemmissa remonteissa katkottu aika huolettomasti.

Ikkunan oikealla puolella on vielä hyvin tukipuita pystyssä. Etualalla jo huomattavasti vähemmän. Puhumattakaan vastakkaisesta puolesta…

Tuossa aukon kohdalla oli alkovi, jonka oviaukkoa varten on poistettu muutama ’ylimääräinen’ tukipuu. Sama meno jatkuu koko tämän puolen taloa, eikä tulevan kylpyhuoneen kohdalla näytä yhtään paremmalta. Aivan kuvan vasemmassa reunassa oleva pystypuu nojaa vain niukasti alapuolella olevaan palkkiin. Suurin osa siitä leijuu ilmassa.

Alakerrassa tukirakenteet näyttävät kuitenkin olevan kunnossa. Keittiö lepää ratakiskojen päällä! Tai ainakin niiltä ne näyttävät. Talossa on asunut aikanaan useampikin VR:n työntekijä, joten se huomioon ottaen tämä on ihan luonteva ratkaisu.

Jotain valmistakin on tullut. Ulkoseinässä on uusi sähkökaappi! Tähän rakennetaan vielä myöhemmin laudasta punainen ’linnunpönttö’ päälle, että ruma kaappi peittyy.

Käytiin viikonloppuna myös moikkaamassa toisen puolen naapureita. Kertoivat, että tontilla on koko ajan vauhti päällä ja asioita tapahtuu. Sama havainto on meilläkin. Aina kun käydään katsomassa, niin työt ovat edistyneet tosi kivasti. Peukut pystyyn, että sama meno jatkuu eikä tule pahoja hidasteita.