Valoa hämärässä

 

 

Kokoustin viikon lopuksi kaksi päivää Köpiksessä Langelinie Pavillonissa. Rakennus oli tasakattoinen laatikko. Paljon ikkunoita ja terästä 50-60-luvun vaihteen modernistiseen tyyliin. Kävellessäni rantakatua kohti rakennusta mietin, että eipä näytä kummoiselta. Kovin paljon enempää ei olisi voinut erehtyä. Sisällä odotti yllätys tanskalaiseen tapaan.

Langelinie Pavillon on tanskalaisen arkkitehtipariskunta Eva ja Niels Koppelin suunnittelema. Pariskunta kierteli työskentelemässä Pohjoismaissa 1930-40 luvuilla ja he saivat vaikutteita muun muassa Alvar Aallolta. Evan ja Nielsin modernistinen ehdotus voitti Kööpenhaminan kaupungin järjestämän arkkitehtikilpailun 1954 ja heidän suunnittelmansa paviljonki valmistui 1958.

 

 

Sisällä tunnelma oli täydellisen seesteinen. Seinät oli maalattu mustalla, tummalla petroolinsinisellä tai paneloitu. Kalusteinta tietysti tanskalaisia klassikoita ja joka paikka täynnä ihania valaisimia. Jaime Hayónin Formakami JH5 -valaisimet olivat täydellinen pari tummille seinille. Tosin Louis Poulsenin PH Artichoke on ehdottomasti se desingvalaisin jota itse himoitsen ylitse muiden. Tällähetkellä huonekorkeus (rahat) ei riitä.

 

 

 

Sisääntuloaulassa oli ensimmäisenä vastassa iso musta takka täynnä kynttilöitä. Naistenhuoneessa paloivat tietysti vaniljantuoksuiset tuoksukynttilät.

 

 

Sisällä tuli otettua ihan liian vähän kuvia. Ulkoa ankea laatikko olikin sisältä jotain aivan muuta. Taisin olla lähes shokissa ihanasta tunnelmasta ja täydellisestä harmoniasta. Ensimmäisen kokouspäivän lounasruokakin oli niin hyvää, että melkein itketti. Joskus on rankkaa olla esteetikko.

Satoi tai paistoi, Köpis on aina ihana.