Kuivat kädet

Parikymppisenä käsien iho kesti ihan mitä vain: miljoona käsienpesua työpäivän aikana, pesuaineita, tiskaamista, pyykkäämistä, vihannesten ja hedelmien kuorimista, taikinan vaivaamista, ihan kaiken. Ja ilman minkäänlaista hoitoa tai että asiaan kiinnittäisi edes huomiota. Sitä vain ajatteli, että käsien homma on kestää.

 

Kunnes mitta tuli täyteen ja iho ei enää kestänyt. Ensin sain pienen varoituksen tulevasta, mutta en ottanut sitä tosissani. Käsiin alkoi ilmestyä pientä ihottumaa ja oletin tilanteen korjautuvan, kun vain muistan rasvata käsiäni vähän ahkerammin. Aikaisemmin en rasvannut juuri koskaan. Ihottuma alkoi kuitenkin levitä hiljalleen ja aloin ottaa tilanteen jo vähän enemmän tosissani, mutta en läheskään tarpeeksi. Olin useamman kerran varaamassa aikaa lääkärille, mutta juuri silloin kädet vaikuttivat olevan paranemaan päin ja peruin aikeeni.

 

Rasvat13.jpg

 

 

Kunnes minulla tuli mitta täyteen, koska iho oli todella kurjassa kunnossa ja vaikeutti elämää. Yritin niputtaa kaikki käsien kastelua tai pesemistä vaativat tehtävät yhteen, jotta käsiä ei tarvitse pestä useaan kertaan. Tai yritin suoriutua tehtävistä yhdellä kädellä, jotta toista ei tarvitse kastella turhaan. Hiukset pesin välillä kumihanskat kädessä, jotta ei tarvinnut koskea shampoohon.

 

Varasin vihdoin ajan ihotautilääkärille. Jos olisin ollut yhtään fiksumpi, en olisi viivytellyt vaan mennyt saman tien, kun ensimmäiset oireet ilmaantuivat. Lääkäri määräsi kortisonivoidekuurin ja hyvät käsivoiteet. Hän oli varma, että kädet saadaan vielä kuntoon, mutta varoitteli, että se saattaa ottaa jonkin aikaa, koska ihottuma oli jo kroonistunut.

 

Yllättäen kortisoni alkoi tepsiä odotettua nopeammin. Jo muutaman päivän jälkeen käteni olivat paremmassa kunnossa kuin kuukausiin.

 

En enää koettele käsieni sietokykyä enkä laita niitä kärsimään turhan takia kuten ennen. Yritän pitää niistä parasta mahdollista huolta. Kokemukseni mukaan sopiva huolenpito muodostuu säännöllistä rasvauksesta ja niiden asioiden välttelystä, joista ihoni ei pidä. Monelle tällainen on ollut varmasti aivan itsestään selvää arkipäivää jopa lapsuudesta asti, mutta minä jouduin opettelemaan nämä uudet konstit vasta näin aikuisiällä.

 

Rasvaan käteni useita kertoja päivässä. Jonkinlainen rasvaputeli on käden ulottuvilla jatkuvasti. Aina jos ihottuma näyttää palaavan, otan kortisonivoiteen käyttöön lyhyenä kuurina.

 

Rasvat17.jpg

Rasvat2.jpg

Rasvat3.jpg

 

Vessassa saippuan vieressä on sininen pumppupullo, Apobase Creme, joka on keskirasvainen ja hoitava perusvoide. Kun kädet ovat pahassa jamassa, rasvaan tällä kädet kevyesti jokaisen käsienpesun yhteydessä. Kun kädet ovat paremmassa kunnossa, vähän harvemmin. Useamman kerran päivässä kuitenkin.

 

Punaisen pumppupullon vakkaripaikka on yöpöydälläni. Tämä Apobase Oily Creme on rasvainen ja tehokkaasti hoitava perusvoide, jolla rasvaan kädet joka ilta. Kun iho on huonommassa kunnossa, laitan rasvaa tosi paksun kerroksen ja puuvillaiset hanskat päälle. Aamulla kädet voivat jo paremmin. Vilukissana huomasin hanskojen myös lämmittävän talven kylminä öinä niin ihanasti, että nukuin lopulta ne kädessä joka yö. Samanlainen punainen törppö löytyy myös lastenhuoneen yöpöydältä.

 

Nämä molemmat Apobasen perusvoiteet ovat hajusteettomia, parabeenitomia ja väriaineettomia, eikä niiden testaamisessa ole käytetty eläinkokeita. Niitä voi siis hyvillä mielin käyttää päivittäin ja rasvata itsensä lisäksi myös lapset aivan päästä varpaisiin. Hintaa apteekissa on noin pari kymppiä per puteli. Mielestäni hinta ja laatu kohtaavat varsin hyvin. Kätevä pumppupullo on myös huomattavasti helppokäyttöisempi kuin tuubi ja kovasta käytöstä huolimatta yhdestä riittää iloa ja kosteutusta pitkään.

 

Rasvat19.jpg

 

Rasvat20.jpg

Rasvat15.jpg

 

Käsilaukussa minulla kulkee aina mukana pieni tuubi käsivoidetta. Tänä talvena mukana menoissa on ollut riittoisa 20 ml tuubi Sensai Cellular Performance Intensive –käsivoidetta. Se ei jätä käsiä tahmaisiksi tai liukkaiksi, joten sitä voi huoletta lisätä kerroksen ja jatkaa saman tien hommiaan.

 

Neljäntenä käsirasvana tälle talvelle on minulle uusi löytö Meraki linen dew –käsivoide. Alun perin minulla oli ajatuksena ottaa tämä käsilaukkuuni, mutta aika nopeasti hoksasin, ettei alumiininen tuubi sovellu kannettavaksi ahtaassa laukussa terävien tai kulmikkaiden esineiden kanssa. Niinpä nätti tuubi jäi kotiin työpöydälleni sulostuttamaan päiviäni.

 

Rasvat16.jpg

 

Myöskään tässä ei ole väriaineita eikä parabeeneja, tuskin hajusteitakaan, mutta sen luonnollinen haju, tarkoitan tuoksu, on melkoinen. Mieheni nuuski ympäri kotia hämillään ja etsien mätänevää heinää. Esittelin pehmoiset haisulikäteni, joita pyydettiin ystävällisesti siirtymään hiukan kauemmas. Omaan nenääni tuoksu ei ole aivan noin paha, mutta yritän muistaa, etten vahingossa sipaise sitä huulirasvaksi, kuten minulla on tapana tehdä, usein kun käteni rasvaan.

 

Näiden pienten tuubien hinta ja laatu eivät ole mielestäni ihan yhtä hyvässä balanssissa kuin noiden isojen purnukoiden. Hinta on samaa kahden kympin luokkaa, mutta pakkauksen koko vain murto-osan. Siksi nämä sopivatkin käytettäväksi vähän harvemmin: reissussa, vaihtelun vuoksi tai pieneksi hemmotteluksi.

 

Erityisesti Sensain hinta mietityttää. Minulla on näytekokoinen pikku tuubi, mutta 100 ml normaalikoko maksaa huimat 87 euroa. Ihan niin huipputuotteeksi en ole sitä kokenut, että olisin valmis tuon hinnan investoimaan, kun vanha loppuu.

 

Rasvat14.jpg

 

Toinen osa käsieni ihon hyvinvoinnin tavoittelua on välttely. Joitakin asioita on mahdotonta välttää, kuten käsienpesua, mutta onneksi monia muita voi. Esimerkiksi en altista käsiäni enää pesuaineille. Olemme yrittäneen vaihtaa kotimme pesuaineet hellävaraisempiin vaihtoehtoihin, mutta tästä huolimatta, pidän kumihanskat aina kädessä, kun olen niiden kanssa tekemisissä. Ripustan aina myös pyykit hanskat kädessä.

 

Ainoa vedellä lutraamiseen tai pesuaineisiin liittyvä kotityö, jota en opi tekemään kumihanskat kädessä, on tiskaaminen. Siksi välttelen tiskaamista niin pitkälle kuin mahdollista. Laitan nykyään kaiken mahdollisen tiskikoneeseen. Ennen tiskasin kulhot, kattilat ja muut isokokoiset tiskit käsin, mutta en enää. Olen myös hankkiutunut eroon puukauhoista, alumiinisista välineistä ja muista, joita ei voi koneeseen laittaa. Silloin harvoin kun tiskaan, käytän Methodin tiskiainetta, jota käteni sietää paremmin kuin Fairya ja yritän olla uittamatta käsiäni tiskivedessä.

 

Rasvat21.jpg

 

Talven pakkaset ovat koettelemus koko kehon iholle, myös käsille. Talven aikana rasvaa kuluu reippaasti. Keväällä, kun on selvinnyt talvesta ja uskoo olevansa jo selvillä vesillä, vastaan tulee vielä yksi haaste ennen kesän helpompaa kautta. Kun ilmat lämpenee, tekee mieli jättää pipo ja hanskat kotiin ja nauttia lämmöstä ja auringosta. Pipon voin jättää kotiin, mutta hanskat minun on syytä jättää vielä käteen, sillä keväinen tuuli ja katupöly kuivattaa kädet hetkessä. Hanskoista luovun vasta, kun kadut on saatu lakaistua puhtaiksi.

 

Joskus teen saman virheen monta kertaa ennen kuin otan kunnolla opikseni. Tämän homman opin nyt kerrasta. Kun sain käteni kuntoon, nautin niiden hyvin voinnista ja kiinnitän huomiota näihin pieniin juttuihin päivittäin, jotta tilanne pysyy yhtä hyvänä vastaisuudessakin.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *