Ötökät elämässäni: muurahaiset

Vuosi sitten, näihin aikoihin keväällä, alakerrassamme seikkaili muutamia muurahaisia satunnaisissa paikoissa. Melkein ehdin jo miettiä, mitä asialle pitäisi tehdä, mutta ennen kuin ehdin tehdä mitään, muurahaiset katosivat itsestään.

 

Nyt satunnaisia kulkijoita alkoi taas näkyä lattioilla. Viime kevään onnekkaat tapahtumat mielessäni, en pitänyt asiaa kovinkaan vakavana. Sitten tepastelijoiden määrä alkoi lisääntyä. Lisäsin kauppalistalle muurahaissyötin. Ohjeissa käskettiin asettaa syötti ötököiden kulkureitille, mutta ne tuntuivat haahuilevan siellä täällä. Muutaman päivän ajan vaihtelin loukun paikkaa ja pyydystelin epätoivoisena yksittäisiä kulkijoita ansaani.

 

Havaitsin viiden muurahaisen lauman kylppärin ovella ja kiikutin ansan lauman keskelle. Jäin hetkeksi tarkkailemaan tilannetta. Syötti näytti toimivan.

 

Palasin paikalle muutaman tunnin kuluttua. Hyi yökkis, muurahaiset olivat muodostaneet valtatien kylppärimme ovelle.

 

 

Näin suuri määrä muurahaisia alkoi jo inhottaa, vaikka yksittäisiä tapauksia pidän melko harmittomina. Ällötyksen vallassa yritin tarkkailla, mistä ne tulevat ja mihin menevät, mutta ne näyttivät kulkevan vain edestakaisin. Olisi tehnyt mieli imuroida joka ikinen ötökkä imuriin, mutta maltoin mieleni, koska silloin syötin myrkky ei olisi kulkeutunut sinne, minne se kuuluisi eli niiden pesään.

 

Seuraavana aamuna kiirehdin tietenkin ensimmäisenä katsomaan, mikä on meininki. Ei meininkiä. Ei mitään. Epäuskoisena kurkin maton alta, etsin pyykkikaapista ja kylppärin puolelta. Poissa. Nyt vähän jännittää seuraako toinen aalto tai piileekö jossakin nurkassa tai tyynyn alla muurahaisten kaamea kosto.