Inhokin äärellä

Yksi suosikkibloggareistani, Nelliina, kirjoitteli häntä eniten ärsyttävästä askareesta. Tänään jouduin pakon edessä suorittamaan oman inhokkiaskareeni: hellan nuppien puhdistuksen. Olen inhonnut kautta aikain tuota ärsyttävistä ärsyttävintä ja epäkiitollista hommaa. Rasvainen tatina on sujahtanut jokaiseen minikoloon, eikä irtoa sitten millään. Kukaan muu itseni lisäksi ei edes huomaa tapahtuvaa muutosta, vaikka kulutan kohtuuttoman paljon aikaa noiden muutaman navikan parissa kädet kumihanskoissa hikoillen. Pahimmat muistoni liittyvät älyttömään, hormonihuuruiseen muuttosiivoukseen. Hammastikuilla ja pumpulipuikoilla yritin kaivaa töhnää koloistaan, vauva sylissä ja yksivuotias nilkassa roikkuen. Hammastikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee.

 

 

Lohdutuksen sana minulle: hellan nuppien aikakausi on aivan tiensä päässä. Moni ei varmaan ole moisia nuppeja tällä vuosituhannella nähnytkään, enkä näe kohta enää minäkään. Uusi induktioliesi, täysin ilman ulkonevia rasvaa ja likaa kerääviä nuppeja, odottaa asennustaan uuteen keittiöömme. Jiihaa! Lupaan nauttia täysin rinnoin joka ikinen kerta, kun rätillä kevyesti pyyhkäisen hipaisukytkimet puhtaiksi.