Keittiöremontti etenee

Keittiöremontti on edennyt kivasti ilman suurempia yllätyksiä. Perhe on saanut syödäkseen ja hermoja on kiristellyt suhteellisen vähän.

 

Ennen kuin ryhdyimme tosi toimiin, ajattelin ihan varmuuden vuoksi tarkistaa kotivakuutuksemme kuntoon. Touhutessa kun usein sattuu ja tapahtuu. Useimmiten mielessäni onkin vain pienemmät vahingot, kuten tietokoneen hajoaminen, kameran tippuminen asfalttiin tai pyykkikoneen totaalinen stoppi. Toissapäivänä tuli kuitenkin muistutus siitä, että jotain suurempaakin vahinkoa kodille ja sen tavaroille voi sattua. Tampereen keskustassa syttyi paha ullakkopalo ja vahingot koko kerrostalolle olivat mittavat, minun entiselle kotitalolleni. Asuin tuon talon viidennessä kerroksessa viisi hienoa vuotta. Pieni yksiö oli ensimmäinen oma kotini ja muistelen sitä erityisellä lämmöllä. Tuntuu kurjalta ajatella, että nyt tuo kotoisa asunto on sammutusvesien kastelema ja haisee savulta. Samoin entisten naapureideni kodit. Tärkeintä tietenkin, että asukkaat ovat kunnossa. Itselle tuli turvallisempi olo, kun tiedän omien vakuutusten olevan kunnossa, pienempien ja isompien vahinkojen varalta.

 

 

Kun vakuutusasiat oli saatu järjestykseen, aloitimme varsinaiset hommat. Kaapistojen rungot olisi saanut valmiiksi kasattuina ja kaiken kotiin toimitettuna, mutta päädyimme noutamaan ne osina ja kasaamaan itse. Jos rungot olisi ilmestyneet kotiimme kasattuina, se olisi väistämättä tarkoittanut sitä, että ne olisi ollut pakko saada asennettua saman tien paikoilleen eli vanha keittiö olisi ollut tällöin kokonaisuudessaan purettuna ja toimitettuna pois uuden tieltä. Joka olisi väistämättä tarkoittanut sitä, että olisimme olleet jonkin aikaa kokonaan ilman keittiötä. Joka ei ollut vaihtoehto, sillä lasten ruokahuollon on pelattava myös remontin keskellä.

 

Vuokrasimme noutoa varten ison pakettiauton ja kaikki mahtui hyvin yhteen kuormaan. Kun paku oli kerran käytössämme, hoidettiin myös pari muuta pikku juttua. Kätevää. Pahvilaatikoita ja erilaisia osia oli hurja määrä, mutta yksittäiset laatikot olivat yllättävän kevyitä kantaa. Ainoastaan nelimetrinen tammitaso vaati minulta vähän kovempaa ponnistusta, mutta ei sekään ollut paha verrattuna isoihin painaviin asioihin, joita kannetaan kodista toiseen muutoissa.

 

Nyt oli auto ja remppamies täsmälleen sävy sävyyn.

 

Ensin sisään kannettu tavaravuori peitti koko eteisen ja olkkarimme. Hetken mietin, olikohan tämä sittenkään hyvä idea. Litteitä pahvilaatikoita ujutettiin jokaiseen koloon, jota kodistamme löytyy: kaapin taakse, sohvan alle, sängyn alle, sohvan taakse, sohvan sivulle jne. Lattiaa alkoi vähitellen paljastua kasojen alta ja iltaan mennessä olin taas varma suunnitelmamme erinomaisuudesta.

 

Ennen tavaralastin saapumista olimme purkaneet palan seinää. Nyt ihmettelemme, miksi ihmeessä emme olleet tehneet sitä jo aikaisemmin! Vaikka kyseessä on vain pieni pätkä varsinaista seinää ja oviaukon yläpuolinen osuus, ehkä kolmisen neliötä kokonaisuudessaan, muutos on valtava. Tilaa tuntuu olevan paljon enemmän ja valo pääsee kulkemaan huoneesta toiseen aivan uudella tavalla. Ei meillä pimeää ollut aikaisemminkaan, mutta ero on huima. Olenkin viettänyt paljon aikaa tuijottelemassa puuttuvaa seinää ihastuksesta huokaillen.

 

 

Seinän purkaminen oli siis ehdottomasti oikea valinta, vaikka sitä pitkään harkitsin. Olin nimittäin huolissani uusista näkymistä, jotka muutoksen myötä sohvalta avautuvat: suora näköyhteys kohtaan, jossa sijaitsee jokapäiväinen tiskivuori. Turhaa murehdin. Sohvalla loikoillessani ruokapöydällä komeasti kukkiva atsalea on kiinnittänyt kaiken huomioni, enkä ole kertaakaan häiriintynyt muutamasta tiskipöydällä nököttävästä kupista tai kattilasta.

 

Suunnitelmamme on ollut purkaa keittiötä pala kerrallaan ja kasata vapautuneelle paikalle osa uutta keittiötä. Toki hiukan hidasta, mutta minulle tärkeintä on, että homma etenee –tahdista ei niin väliä. Nyt olemme kasanneet (eli mieheni on kasannut, minä ja lapset kannustaneet) uusista kalusteista kaksi leveää laatikostoa ja näyttää jo aivan super hyvältä. Uutuuttaan hohtavat isot tilavat laatikot näyttävät tyhjinä niin ihanilta. Jotenkin niihin ei raaskisi edes laittaa mitään. No, keittiötarvikkeille ja ruoka-aineille ne on tarkoitettu, joten tavarat laatikoihin vain ja toista kaappia purkamaan.

 

 

Tai yksi pieni yllätys sentään, mutta sekin positiivinen. Olin jostakin syystä olettanut, että pois purettavan kaapiston alla ei ole laminaattia ja joutuisimme purkamaan vaatehuoneen lattian saadaksemme samaa lattiamateriaalia paikataksemme paljastuvan aukon. Kaapiston alta paljastuikin ihan oikea lattia. Eipä tarvinnutkaan tyhjentää vaatehuonetta ja saimme hypätä saman tien seuraavaan vaiheeseen.

 

Eli hyvin menee, mutta menköön.