Rauhallinen aamu. Lapset heräsivät ja nousivat aivan yhtä aikaisin kuin muinakin aamuina. Heidän leikkinsä sujuivat kuitenkin kahdestaan niin hienosti, että minä sain pötkötellä vielä tunnin verran sängyssä, ennen kuin nousin aamupalan laittoon ja kahvin keittoon. Muutaman kerran piti raottaa silmiä sen verran, että autoin keijukaisille siivet selkään. Tällaiset rauhalliset aamut ovat niin ihania, että niiden voimalla jaksaa tarvittaessa rankemmankin päivän. Onneksi tänään vapaapäivän kunniaksi hyvä meno jatkui iltaan asti.

Sauvakävelylenkki. Olen aivan liian pitkään ollut harrastamatta käytännössä minkäänlaista liikuntaa. Syyt liikkumattomuudelle muuttuivat vähitellen tekosyiksi. Odottelin pitkään inspiraatiota tai huvitusta, mutta aivan turhaan. Nyt oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni –huvitti tai ei. Kunto on rapistunut aivan olemattomaksi, mutta nyt kun kilometrejä alkaa olla takana edes joitakin, alkaa homma jollakin tasolla tuntua mukavalta. Ainakin saan lenkin ajan kuunnella äänikirjoja rauhassa, kenenkään keskeyttämättä. Tällaisella kevyellä liikunnalla mennään kohti kevättä. Ehkä isompi kipinä liikuntaa kohtaan syttyy, kun sille antaa lempeän mahdollisuuden.

Kaurapaistos. Sillä välin, kun minä olin lenkilläni, mies ja lapset olivat kaivelleet pakastimen antimia. He leipoivat puolukoista, raparperista ja kirsikoista ihanan kirpsakan paistoksen, jonka päälle saatiin kupin pohjalta kaavittua loput eilen itse tekemästäni vaniljajäätelöstä. Nam.

Metsäretki lasten kanssa. Kun mies lähti töihin, me lähdimme tyttöporukalla pienelle metsäretkelle. Aivan kotimme vieressä on pieni, noin hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Siellä menee kivoja polkuja ristiin rastiin. Annoin lasten valita kulkureitit, alueella ei voi eksyä, eikä joutua liian kauaksi kodista. Meno oli alkuun sekopäistä kaatuilua ja kikatusta, mutta aika hyvä lenkki kierrettiin. Pari kertaa nuorimmainen olisi halunnut turvautua sylkkykyytiin, mutta pähkinöiden ja rusinoiden voimalla jokainen jaksoi kotiin asti omin jaloin.

Aurinko. Aurinko pilkahteli muutaman päivän tauon jälkeen. On se vaan kumma juttu, miten hyvän mielen se saa aikaan.

Keittiössä pystyy taas kävellä. Kuten aikaisemmin kirjoittelin, meillä on keittiöremontti käynnissä. Uudet kaapistot odottavat kokoamista ja erilaisia keittiön osia on nyt siellä sun täällä. Keittiön lattialla oli muutaman päivän nelimetrinen tammitaso, joka esti normaalin puuhailun keittiössä. Nyt lattia on ainakin hetken vapaa.

Pätkis-suklaa. Jemmasin naistenpäivän kunniaksi ystävältä saadun suklaalevyn kaappiin ja muistin suklaan olemassaolon vasta tänään. Nam, tämä myös.