Huh huh, miten riehakas meininki saadaan aikaan, kun viisi toisiaan ikävöivää, yhdestä neljään vuotiasta serkusta laitetaan leipomaan laskiaspullia. Puhkipoikki on sekä äiti että lapset.

Kiiruhdettiin tyttöjen kanssa balettitunnilta kotiin vähän siivoilemaan ja laittamaan pullataikina kohoamaan, koska oltiin kutsuttu vanhempani ja kaksi siskoani perheineen meille iltakahville ja laskiaispullia syömään.

Tytöt ovat osallistuneet ruuanlaittoon ja etenkin leipomiseen heti siitä asti, kun vispilä ja kauha ovat vähänkään kädessä pysyneet. Harjoitus on tuottanut kasoittain tiskiä, jonkin verran rikkoontuneita astioita ja aivan järjettömän määrään sotkua. Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että lapset oppivat tärkeitä taitoja ja ennen kaikkea nauttivat. Yhdet parhaista lapsuusmuistoistani liittyvät äidin kanssa pullan leipomiseen, joten on ihanaa saada luoda samankaltaisia muistoja eteenpäin omille lapsille. On myös ilo huomata, että harjoitus on tuottanut myös tulosta. Olen aivan ihmeissäni, miten taitavia nämä kahden ja neljän vuoden ikäiset siskokset ovatkaan. 

Tänään saatiin olla luomassa muistoja myös lasten serkuille, jotka tarjosivat pienet auttavat kätensä pullien pyörittelyyn. Kaikki söivät mahansa täyteen pullaa ja pienten sokerihumalaisten leikit äityivät niin villeiksi, että aikuisia aivan uuvutti. Nahistelua ja tappeluita leikin tiimellyksessä syntyy edelleen, mutta onneksi leikit sujuvat nykyisin pääosin rauhanomaisesti.

Laskiaispulla on ehdottomasti oma lempparini kaikista kausileivonnaisista. Nämä olivatkin meille jo toiset laskiaispullat, koska en millään malta odottaa laskiaista pullineen helmikuuhun, vaan lapsuudestani lähtöisin olevan perinteen mukaisesti leivoimme ensimmäisen satsin jo loppiaisena. Tiistaina voisi ottaa vielä kolmannen kierroksen. Mielellään hiukan rauhallisemmissa tunnelmissa tosin.