Matkalla

On jo paljon enemmän kevät. Vihaan rappusia ja kerrostaloa, siltä ainakin tuntuu. Juoksen monta kertaa päivässä vauvan kantokopan kanssa edestakaisin, jotta vauva pystyy nukkumaan päiväunensa. Joskus odottelen heräämistä ulkona. Hissittömässä talossa on mahdotonta kantaa vaunuja kotiin. Sataa vettä ja olen ulkona jonkun parvekkeen alla. Olisipa oma piha, sitten minulla ei olisi tätä ongelmaa. Koen, että portaat ovat täydellisen perhearjen edessä. Sellaisen, jossa olisi oma piha. Siellä voisin olla vauvan kanssa. Kärrytellä pihalla, imettää ja vaikka nukkua itse päikkärit silloin kun vauva nukkuu.

Pian lääkärinaika lähestyy. Mieheni mielestä vatsavaivat kuuluvat vauvan arkeen. Minä haluan optimoida tämänkin asian. Haluan sen pihan, haluan eroon rappusista, haluan eroon vatsavaivoista. Aiheuttiko sektio jotain pysyvää? Pilasivatko antibiootit suoliston pysyvästi. Luulen, että olin aikamoisessa vauvahormoonikuplassa.

Yritän jälleen kerran optimoida lääkärinaikaa ja vauvan unia. Jos nukutan ensin jonkin pätkän, vauva on virkeä lääkärissä. Siispä siirryn keskustaan hyvissä ajoin ja kävelen kärryillä mukulakivikaduilla. Näissä saa hyvän töyssytyksen ja saankin vauvan uneen. Ei ihan täydellisesti, mutta melkein. En halua aiheuttaa vauvalle turhia herätyksiä tai mielipahaa.

Hyvinvointi Terveys Lapset

Kauan sitten

Googlailin jälleen kerran netissä minua kiinnostavaa aihetta. Atooppinen iho. Synnytysantibiootit. Probiootit. Sektio. Vatsavaivat. Allergiat.

Vauva alkoi huutaa parvekkeella. Avasin parvekkeen oven ja juoksin vauvan ja kantokopan kanssa rappuset alas, kolme kerrosta. Alhaalla laitoin vauvan kantokopassa toisiin vainuihin. Lähdin kärryttelemään ja toivoin, että vauvan unet jatkuvat kevyen unen vaiheen yli. Yleensä onnistuin. Kärryttelyä hetki, ehkä viisi minuuttia. Sitten vauva jatkoi unia. Juoksu ylös rappusia. Nopeasti, että kun alaoven avasi, oli jo puolessa välissä seuraavaa kerrosta, jotta vauva ei heräisi kun alaovi pamahti kiinni. Vauva parvekkeelle, hieman parvekevaunujen heijausta ja takaisin googlailun pariin.

Eräässä lehdessä oli artikkeli eräästä lääkäristä, joka hoiti atooppista ihoa probiooteilla. Päätin varata vauvalle ajan. Enpä silloin tajunnut, mikä painajainen tästä alkoi.. Taas vauva alkoi huutaa. Katsoin kelloa. Ehkä sillä on jo nälkä? Imetys sohvalla. Vauva nukahtaa rinnalle. Ei sillä ollut nälkä, vaan vatsavaivoja. Vauva nukkuu sohvalla ja riisun varovasti sen vaatteita. On tammikuu. Vauvalla on paljon vaatteita, että tarkenee olla ulkona. Vahdin vauvan unia kuin haukka.

Soitan lääkäriasemalle ja varaan lääkärille ajan. Saan sen muutaman kuukauden päähän. Hieno juttu, olen tyytyväinen.

Hyvinvointi Terveys