Kauan sitten

Googlailin jälleen kerran netissä minua kiinnostavaa aihetta. Atooppinen iho. Synnytysantibiootit. Probiootit. Sektio. Vatsavaivat. Allergiat.

Vauva alkoi huutaa parvekkeella. Avasin parvekkeen oven ja juoksin vauvan ja kantokopan kanssa rappuset alas, kolme kerrosta. Alhaalla laitoin vauvan kantokopassa toisiin vainuihin. Lähdin kärryttelemään ja toivoin, että vauvan unet jatkuvat kevyen unen vaiheen yli. Yleensä onnistuin. Kärryttelyä hetki, ehkä viisi minuuttia. Sitten vauva jatkoi unia. Juoksu ylös rappusia. Nopeasti, että kun alaoven avasi, oli jo puolessa välissä seuraavaa kerrosta, jotta vauva ei heräisi kun alaovi pamahti kiinni. Vauva parvekkeelle, hieman parvekevaunujen heijausta ja takaisin googlailun pariin.

Eräässä lehdessä oli artikkeli eräästä lääkäristä, joka hoiti atooppista ihoa probiooteilla. Päätin varata vauvalle ajan. Enpä silloin tajunnut, mikä painajainen tästä alkoi.. Taas vauva alkoi huutaa. Katsoin kelloa. Ehkä sillä on jo nälkä? Imetys sohvalla. Vauva nukahtaa rinnalle. Ei sillä ollut nälkä, vaan vatsavaivoja. Vauva nukkuu sohvalla ja riisun varovasti sen vaatteita. On tammikuu. Vauvalla on paljon vaatteita, että tarkenee olla ulkona. Vahdin vauvan unia kuin haukka.

Soitan lääkäriasemalle ja varaan lääkärille ajan. Saan sen muutaman kuukauden päähän. Hieno juttu, olen tyytyväinen.