Unelma on kasvi, joka on sukua parsalle

Googletin. Googletin unelmia ja löysin kasvin. Onko tämä maa todellakin sellainen ettei täällä unelmoida mistään? En usko. Käytin ehkä liian kapeata hakusanaa tai sitten unelmista ei kirjoiteta. Jos ne sanoo ääneen, niiden eteen tarvitsee ehkä sitten alkaa tekemään töitä. Tai sitten pelätään, että ne eivät käykään toteen, jos ne huudetaan koko maailmalle.

Muistatteko te unelmoida ja mitkä ovat teidän unelmia?

Mun oli tosi vaikea miettiä, mikä on mun unelma. Itseasiassa unelmaa ei pitäisi joutua edes miettimään. Kyllä mä tiedän, että mulla on unelma, mutta mun on vaikea kertoa sitä konkreettisesti. Tai pukea sitä miksikään. Mun unelma on ehkä enemmänkin olotila.  Jos mä saisin tehdä unelmatyötä, se olisi iltapainotteinen. Se sisältäisi rauhallisen aamukahvin ja aamun, mutta sen jälkeen mä olisin valmis painamaan töitä vaikka yömyöhään ja vaikka jokainen päivä viikossa. Ehkä siksi olen vuorotyössä. Mutta mikä mun unelma-ammatti on? En ole koskaan keksinyt sitä enkä tiedä keksinkö ikinä. Ehkä jonkun alan yrittäjä olisi paras, mutta minkä?

Mun unelmien elämä? Mä oon pienestä onnellinen. Mulla on kaikki hyvin ja olen kiitollinen, että olen pysynyt terveenä ja mulla on maailman ihanin tyttö. Mä rakastan urheilua ja tykkään pysyä aktiivisena. Kuitenkin mä kaipaisin käytännöllisempää asuntoa, mutta sekään ei ole varsinainen unelma. Olisi kiva, jos tienaisi himpun verran paremmin, ettei aina loppukuusta pitäisi miettiä niin hiton tarkkaan, että millä selviää pari seuraavaa päivää. Mutta raha ei ole mun unelma.

Unelmoin ajattomuudesta. En pidä kellonajoista, mutta tämä on lapsellinen ajatus ja tiedän, ettei ilman kelloa oikein voi elää. Ei ainakaan, jos ollaan toisen ihmisen palveluksessa töissä. Taas yrittäjyys nostaa päätään, mutta tiedän, että yrittäjänkin on noudatettava kelloa, jonka mukaan muutkin ihmiset elävät.

Joskus mä unelmoin siitä, että olisin vapaampi tyyppi. Ja tä ei tarkoita sitä, että mä en haluaisi sitoutua mihinkään. Joskus mä haluaisin olla vapaampi elämän aikatauluista. Siitä, että on aina tilivelvollinen jollekin, että koska tekee ja mitä. Ja joskus olen myös tavallista stressaantuneempi siitä, että kun tosiaan on vuorotyössä niin joka viikko on mietittävä kuka hakee lapsen päiväkodista ja miten. Missä välissä menee elokuviin lapsen kanssa, kun arkivapaille on sovittu jo sata muuta juoksevaa asiaa. Missä vaiheessa taas kirjoitan tätä ja kokoan ajatuksia, kun palaan loman jälkeen töihin?

 

 

Ehkä mun unelma olisi olla vapaampi, mutta toisaalta onko se mikään unelma. Vai velvollisuuksien väistelyä,huonoa organisointikykyä, vastuun pakoilua? Koska mä en välillä edes tiedä mistä unelmoin? Ja jos unelmia ei ole, ainut vastaus tosiaan on unelmalle, että se on kasvi, joka on sukua parsalle. Ja sitä en halua. Ilman unelmia, ei voi saavuttaa mitään. Toisaalta, jos olen joskus jo unelmat lakaissut maton alle, saako niiden tilalle koskaan uusia?

Onko teillä unelmia? Ja haluatteko kertoa niitä?

Postauksen kuva on ajalta, jolloin mulla oli muistaakseni konkreettisempia unelmia, ainakin näytin vapautuneelta 😉 Ehkä elämä vakavoittaa.

<3:Kattu

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *