No filter needed
Koskee muuten väistämättä melkein aina maisemakuvia.
Julkaisuja löytyi Instagramista tuolla merkinnällä 23,7 miljoonaa nopeasti katsottuna.
Kirjoitin joskus aiheesta #nomakeup ei ole sama asia kuin #nofilter ja se herätti kyllä hyvää keskustelua.
Some on mun mielestä pääosin hyvä asia ja se on mun mielipide, jos sitä ei avaa sen enempää.Pakko avata, koska tulisi muuten tosi lyhyt postaus. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että minä olen saanut käsitellä somea vasta aikuisiässä. En ole kasvanut sen parissa enkä ole saanut siitä paineita koskaan. Somehan on oikeastaan sellainen kuin haluat sen olevan ja se vaikuttaa sinuun niin paljon kuin haluat sen vaikuttavan.
Jos mietitään nuorempaa kansaa, se ei välttämättä ole näin yksinkertaista. Some on täynnä satuja, joista jokainen on erilainen. Mulle se on viihdettä, kauniita kuvia, turhanpäivästä chattailua, hauskuuttamista. Ehkä jopa turva yksinäisiin hetkiin. Joskus väylä uusien kontaktien luomiseen. Yrityspuolella se on usein jopa taidetta. Mutta ymmärrän hyvin, että se ei oikeastaan ikinä ole ainut totuus.
Kysymyksiä, joita herää.
Oletko koskaan ostanut jotain, jota et tarvi, mutta se on somessa jokaisella (vaatteet, kengät, mitä vaan)? Oletko valinnut matkakohteen somen perusteella, koska jokainen käy siellä? Oletko jäätävän riidan päätteeksi laittanut hymyilykuvan kumppanisi kanssa, koska somessa on oltava onnellinen? Häiritsikö some kahdenkeskistä hetkeä jonkun kanssa? Menikö lapsen ensimmäinen askel koulun pihalle ohi, koska se näkyi vain kännykän ruudun kautta?
Seuraatko jotain ihmistä, koska se lävähtää sun ruutuun ja sulla ei oikeastaan ole hajuakaan kuka se on? Ainakin se tuntee kaikki. Mulla on näitä. Ja siinä ei siis ole mitään pahaa. Sehän se somen idea vähän niin kuin on. Joskus mietin, että olisi kiva tietää ihmisestä enemmänkin kuin ne viinilasit ja sushikuvat. Upeat kalliit vaatteet ja täydelliset auringonlaskut, mutta silti mulla ei ole hajuakaan miltä hänestä tuntuu. Mulle some on vähän kuin katsoisi ikuista hyvän tuulen elokuvaa tietämättä miten se päättyy ja kenelle käy lopulta huonosti.
Eikä siinäkään ole mitään pahaa. Vai onko? Mulle on itsestäänselvyys, että ihminen saattaa näyttää todella erilaiselta kuvassa kuin luonnossa. Siitäkin huolimatta, että mun nuoruudessa oli mahdollisuus ottaa yksi hyvä kuva ja lopputuloksen näki vasta päivien päästä. Sitten kun kuvat oli käyty kehittämässä valokuvausliikkeessä. Se tuntuu ihan oikeasti todella raadolliselta, että nykyään on harvinaisuus käyttää tagia #nofilterneeded. Mutta niin mäkin käytän filtereitä aina. On kiva korostaa hyvää. Mutta ajatellaanko näin, että se on korostamista vai jonkin peittämistä.
Instagram kelpoinen kuva mahdollistaa ajattelumallin, että on oltava myös Instagram kelpoinen elämä. Ja se on ehkä se mistä pitäisi puhua ääneen jo kouluissa. Kyllä me aikuiset ehkä tiedetään, ettei elämä ole aina täydellistä kahvia, kuoharia, puhtaita lakanoita, juhlia. Mutta kyllä mäkin joskus yllätyn, kun joku kertoo olevansa masentuneempi kuin ikinä. Ja silti henkilön some on täynnä kultakimpaleita. Ja toki teen tätä itsekin. Värittelen. Koska siihen me ollaan totuttu?
Tiedän ihmisiä, jotka kertovat surutta elämän kipeimmät haavansa. Tiedän myös ihmisiä, jotka eivät koskaan avaa taustojaan, vaikka heidän silmistään näkee kauas, että elämä ei ole mennyt suorinta tietä. On huolestuttavaa, jos mennään kohti sitä, että aina on kivaa. Tiedän, että on stooreja, joissa huokaillaan kuinka rankka päivä on ollut. On stooreja, joissa kerrotaan kuinka kiireistä on pienten lasten kanssa. Mutta eihän ne lopulta kerro yhtään mitään. En minäkään ole maailman avoin ja laula kaikille synkimpiä salaisuuksiani, mutta se on kaikille ihan ok. Ihan kiva ja ok ei vaan ole koskaan vienyt ihmistä eteenpäin. En haluaisi, että nuoret oppivat peittämään haavat. En haluaisi, että edes finnit peitettäisiin, mutta sille en taida enää voida mitään.
Enkä tarkoita, että kaikille pitää kertoa kuinka oksettaa. Olen huolissani vain siitä, että me ei osata edes kysyä mitä kuuluu, koska olemme kertoneet sen jo. Meillä menee hyvin. Ainahan meillä menee.
Mitä mieltä olette ja peitättekö te filterillä pahan olon?
<3: Kattu